PERHEEN SISÄINEN ADOPTIO

Varoitus, sisältää avautumista!

Äitejä ottaa vähän kaaliin. Muutettiin Helsingistä vähän landemmalle ennen kuin mini syntyi. Helsingissä perheen sisäinen adoptio menee tyyliin kaavalla:
Voitte ottaa jo odotusaikana yhteyttä Helsingin sosiaalityöntekijään - Saatte kaavakkeita täytettäväksi -Bebe syntyy - menette adoptioneuvontaan sosiaalityöntekijän luo - Saatte sieltä paperit, jotka toimitetaan käräjäoikeuteen - Käräjäoikeudesta tulee vahvistus, ja näin bebellä on kaksi huoltajaa. Ystävillämme meni tähän hela hoitoon 2 viikkoa, juuri pari kk ennen minin syntymää.

Mutta.. Me kun emme asu enää Helsingissä, niin meidän kunnassa adoptioasiat hoitaa Pelastakaa lapset Ry eli Pela (kirjoitin muuten aluksi vahingossa pelastakaa lapaset, öhöm).
Meillä homma on mennyt näin:
Soittelin jo ennen minin syntymää Pelan sosiaalityöntekijälle, hän kertoi etten voi tehdä mitään vielä etukäteen. Suostui kuitenkin lähettämään kaavakkeet kotiin, joista sitten keskustellaan ensimmäisessä adoptioneuvonnassa. Jotka muuten oli sellasta kyselyä, että hyvä ettei kysytty alushousujen väriäkin. Äitejä se lähinnä huvitti.

Sitten kun mini syntyi vahvistettiin aika jolloin sos.työntekijä tulee meille kotiin. Täti tuli, viipyi n. 1,5h ja kyseli kaikkea jonnin joutavaa. Myös tärkeääkin tuohon puolitoistatuntiseen mahtui.
Sitten saatiin uusi aika, jolloin meidän piti mennä Pelan toimistolle. Saimme ajan reilun kuukauden päähän. Siellä kyseltiin taaaas samoja juttuja, ei mitään uutta! Ja kyllä ajoimme tämän takia yht. 60km ja tapaaminen oli tietysti keskellä työpäivää. Sos.työntekijää jo itseäänkin harmitti kun vei meidän aikaa, kun asiasta vähän nillitimme. Keskustelun aiheet oli vähän samat kuin jos olisi mennyt kaverin kanssa kahville sillä erotuksella tietenkin, että kyseessä oli tuiki tuntematon henkilö. Noo mites teillä on mennyt? Onko vanhemmat innoissaan lapsesta? Ootteko saaneet nukuttua? yms..samoja asioita kuin ensimmäisellä käynnillä, paperit olivat jo valmiina käräjäoikeutta varten eli homma oli puhdasta p*skan jauhantaa ja byrokratian noudattamista. Noh saatiin sentään minille kivoja ruoka-alustoja, vaikka aika hintavia nekin oli jos laskee ajetut kilometrit ja tuhlatun ajan…

Sitten odottelimme papereita Pelalta. Toimitimme paperit käräjäoikeuteen. Odotimme ja odotimme.. 1,5kk ja sitten alkoi jo ihmetyttää missä päätös viipyy.. Eilen toinen äiti soitti sinne käräjäoikeuteen ja kas päätös on jo tehty, mutta meitä ei ole tiedotettu, koska paperit ovat kadonneet. Jippijaijee! Nyt odotellaan, että saadaan lasku ja se päätös, VIHDOIN.

No mutta onneksi perjantaina sanottiin TAHDON ja tulevaisuudessa samaa sukupuolta olevat parit välttyvät tältä prosessilta ja se menee samalla lailla kuin heteropareillakin. Joten valoa tunnelin päässä on jo onneksi näkyvissä.

TAHDON

Eipä tässä muuta kun, että mekin tahdotaan. Yllättävää eikö? Niin äitit kuin minikin.

PERHELOMA

Me ollaan varattu jo hyvää aikaa sitten ensimmäinen perheloma. Me lähdetään Kap Verdelle ensi viikolla! Woop woop. Mutta nyt alkaa iskeä paniikki, että eihän me olla ikinä matkustettu pikkuihmisen kanssa. Aiemmin kun ollaan toisen äitin kanssa matkakohteet lähinnä valittu sillä perusteella ettei matkalla joutuisi katsella sukat sandaaleissa ja vyölaukku mukana keikkuvia suomalaisturisteja. Tässäkään ei aina olla onnistuttu.

Mutta nyt loman valintaperusteet oli, ettei ole liian kuuma minille. Iso hotelli, jotta siellä viihtyy koko viikon, eikä siis ole pakollista poistua hotellin uima-altaalta/rannalta. Ja tärkeää on myös laadukas All inclusive, usealla ravintolalla. Viikko ilman ruuanvalmistus pähkäilyjä kuulostaa just nyt täydelliseltä.
Allasjumbat, zumbat, joogat ja leijasurfaukset tuli sitte vielä kaupanpäälle. Enkä pistä ollenkaan pahaksi, että pääsen keikuttelemaan päivittäin kun toinen äiti vahtii miniä. Bamse-kerhoon minillä ei oo vielä asiaa.

Panikointia siis ehkäpä lähinnä siitä, että mitä kaikkea minille mukaan. Varsinkin kun tää pähkäily on jääny vaan mun harteille. Vaippoja matkalaukullinen, matkarattaat, jotka saadaan ihanalta kylän naiselta lainaan (saatiin myös minille uv-puku ja äitille imetysmekko), harsoja, vaatteita, makuupussi lentokoneeseen/rattaisiin, kantoreppu, nenäfriida, mutta mitä muuta pieni ihminen tarvitsee? Hyviä ideoita otetaan vastaan.

Eniten äitejä kyllä jännittää se lentokoneilu minin kanssa. Voin meinaan laittaa loton vetämään siitä, että saadaan niskalaukaukset koneessa pestäväksi. Nään jo kuinka me sit pönttöillään siellä, että miten tässä vesilasin kokosessa altaassa pestään pylly ja miten ees saadaan sinappibodyt pään yli vedettyä pois. -Ja anteeksi vaan kaikki muut vessaan jonottavat, tässä menee vain pikku hetki, eh he heh.

Mutta kyllä kuulkaa nää maisemat kelpaa, paremmin kun kotisohva. Ei paljon muut turistit haittaa. Eikä edes se lentokoneessa 10 tuntia istuminen.

kuvat lainattu Finnmatkojen sivuilta.

JOULUPIPAREITA

Lauantaina mini nukkui päikkärit, kättä ilmaan. Ilmeisesti hänkin on jouluihminen, kuten äitinsä. Tai ainakin haluaa maistaa joulupipareita tissimaidon muodossa. Joten pääsin leipasemaan joulupiparitaikinan. 

Toinen äiteistä ei sitten oo niinkään jouluihminen, paitsi ehkä nyt minin myötä sitäkin on purassu pieni joulutonttu, kai. Minä taas rrrakastan kaikkea jouluun liittyvää, joulupipareita, joululauluja, joulukoristeita, joulutorttuja, glögiä, joulu sitä ja joulu tätä. R-A-K-A-S-T-A-N!

Mutta niin niihin pipareihin. Meillä leivonta pitää olla gluteenitonta toisen äidin atopian takia. Minä taas oon ollu maidottomalla ja gluteenittomalla imetysdieetillä minin refluksi-vaivan takia. Tosin näihin nyt otin mukaan voin (eikä näistä pipareista ois mitään tullutkaan ilman voita). 

Tässä ois nyt sitten ohjetta millä piparit pyöräytin. Mausteita saa olla mun makuun reilusti ja maistelinkin taikinaa (tietysti vain mausteiden takia) ja lisäilin niitä, joten tässä osviittaa antavat määrät.

GLUTEENITTOMAT JOULUPIPARIT

• 150 g sokeria 

• 100 g siirappia

• 150 g voita

• ½ dl kookosriisimaitoa (voit käyttää myös kermaa)

• 1 rkl ruokasoodaa

• 3 tl kanelia

• 1 rkl neilikkaa

• 1 rkl kardemummaa

• 2rkl piparkakkumaustetta

• 1/2 tl inkivääriä

• 1 kananmunaa

• 500g gluteenitonta jauhoa (käytin semper fin mixiä)

1. Lämmitä siirappi ja sokeri kattilassa välillä sekoittaen, kunnes sokeri sulaa.
2. Sekoita joukkoon voi. Kun voi on sulanut, ota kattila pois liedeltä.
3. Sekoita joukkoon kookosriisimaito ja sen jälkeen sooda. Sekoita vispilällä.
4. Lisää mausteet. 
5. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon kananmuna. Sekoita vatkaimella.
6. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taikinan kuuluu olla pehmeää tässä vaiheessa.
7. Jätä taikina kulhoon tai kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa yön yli.
8. Leivo piparkakut seuraavana päivänä. Jauhoita pöytä, kaulitse taikina ja painele muoteilla piparkakkuja. Lisää jauhoja tarpeen mukaan.
9. Paista 175°C 5-8min.

 

Siellä ne nyt likaisen uuninluukun takana paistuu.

Näistä tuli mun mielestä melkein yhtä hyviä kuin gluteenillisista siskoistaan, joten näitä kehtaa tarjota vaikkei olisikaan herkkä gluteiinille.

Tänään minillä on ollut paskapäivä, sanan joka muodossa. Jep ja mahaan sattuu, pukluttaa, nukuttaa. vituttaa.. Vihdoin se väsyi päikkäreille. Mitä onhan kello jo kohta neljä, iltapäivällä! Ja minä se pääsen syömään.. Niin - juureksia, kun en muuta nyt uskalla. Tuntuu että kaikki mitä syön vaikuttaa minin refluksiin. Ja nyt yritän eliminoida kaiken ärsyttävän pois, saa nähhä kuin käy. Nälkä ainaki mulla on jos ei muuta. Ja arvatkaa kuinka kiva on vaan katella noita pipareita?

ETSINTÄKUULUTUS

Laitan tän ilmotuksen meijän minin puolesta, koska siltä on unimatti a.k.a unimasa kadoksissa klo 12-01:30 välisenä aikana. Ollut kateissa jo monta viikkoa. Tai no sanotaan suoraan, pari kuukautta.

Katoamishetkellä ollut yllään uniset tossut, sininen uninen vyö, uninen lakki.
Sillä on mukana pieni sateenvarjo ja kantaa mukanaan kuulemma jotain hemmetin isoa kirjaa.
Kadonnut on kooltaan pieni, usein huomaamaton.
Liikkuu joko hiippaillen tai sinisellä autolla.

Siinä se nyt vilkuttaa, kuvan pyörä ei liity tapaukseen.

Kaikki kadonneen liikkeistä jotain tietävät ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Tässä vielä biisi, joka kertoo siitä kun yritän miniltä kysellä kadonneesta ja siihen liittyvästä tilanteesta:

Sitte toiseen aiheeseen. Viihdettä tähän aamun toi toinen äiti, joka oli lähdössä salibandyturnaukseen. Se kävi viimeisenä vessassa ennen lähtöä ja kuului kops. Se avas oven ja samaan aikaan jalalla painoi sen kiinni ja käveli ovea päin. Ei sais nauraa kun toista sattuu, mutta nauroin. Sika.

VAARI TEKI PUUSTA

Meidän mini alkoi jo tovi sitten mielenkiinnolla katsella kaikkea, etenkin värikästä ja liikkuvaa. Yllättävää tuollaiselle 2,5 kuukautiselle, eikö? Sitten äiti kyllästyi olemaan telineenä minin leluille. Jotain piti tehdä.

Mun mielestä tässä maailmassa on tavaraa ja leluja jo tarpeeksi yli tarpeiden. En siis lähtenyt uutta lelumattoa/lelukaarta kaupasta ostamaan (joka tietysti olisi ollut se helpoin vaihtoehto).
Meidän kylällä toimiikin facebookissa oma kyläkirppis ja sinne sitten kirjailin ilmoituksen, että: ostetaan leikkimatto. Sain viestejä, mutta kun kävin mattoja livenä katsomassa, en niitä kuitenkaan kelpuuttanut. Jokin niissä vaan mätti. Nirso.
Olin törmännyt pinterestissä kivan näköiseen itse askarreltuun puiseen lelutelineeseen, ja muistin että meidän vaarihan tekee mitä vaan. Etenkin puusta. Sitten vaan vaarille viestiä kuvan kera ja kappas tälläinen ilmestyi meille eilen illalla, tadaa!

Tyytyväinen lelukehikon omistaja ihmettelee kun leluja roikkuukin enemmän kuin yksi kerrallaan.

Ja näin sai äiti taas toimittaa muuta kuin lelutelineen virkaa.

P.s laitoin muuten lisätilauksen vetämään, mutta katotaan toteutetaanko sitä, koska sitä ei ole suunnattu minille.

ALKU

Tätä blogin perustamista kerkesin miettimään vain neljä vuotta. Sata kertaa mietin jo että, perustan, en, miksi perustaisin, miksi en, onko mulla mitään sanottavaa, lukeeko tätä kukaan.. No tässä se nyt kuitenkin on. Tosin silloin nimi blogille oli vielä kahden naisen koti. Ihan kuin ei tässä äitiyslomalla muka muuten olis jo tarpeeksi tekemistä, ehei kun nyt on hyvää aikaa alkaa vielä kirjoittamaan.

Kolmen naisen kodissa asustelee kaksi äiti-ihmistä ja heidän suloinen tytär. Tyttömme syntyi elokuun lopussa. Täällä siis löpistään perus vauva-arkea ja pönttöilyä, jota meillä tapahtuu tavattoman usein. Sen lisäksi meillä leivotaan ja joskus jopa paasataan terveellisestä tai ainakin puhtaammasta ruuasta. Sitten meillä urheillaan ja matkustellaan niin paljon kuin mahdollista. Ja kotiakin pitää silloin tällöin somistaa.

Tervetuloa mukaan!