Päätin tossa ennen tänne tuloa kun kattelin google mapsia, että tossahan on mukavan näkönen pikku vuori kylän kupeessa. Taidampa taas kehittää jonku kivan haasteen itelleni (ja vaimolle). Joten tadaa tässä se tulee. Haaste. (Pitäähän olla joku fyysinen haastekin kun mieleen liittyvä haaste on jo käynnissä). Samalla näkyy vähän paikallismaisemia.
1/10/2016
YLÖS JA ALAS
Hola vaan täältä kanarialta. Ollaan pikku hiljaa asetuttu tänne Arinagaan ja aletaan tottua paikalliseen elämänmenoon. Tää on kyllä ihan huippupaikka. Ei turisteja vaan super ystävällisiä paikallisia asukkeja. Minikin on oppinut jo huutelemaan kaikille HOLA! :-D
Päätin tossa ennen tänne tuloa kun kattelin google mapsia, että tossahan on mukavan näkönen pikku vuori kylän kupeessa. Taidampa taas kehittää jonku kivan haasteen itelleni (ja vaimolle). Joten tadaa tässä se tulee. Haaste. (Pitäähän olla joku fyysinen haastekin kun mieleen liittyvä haaste on jo käynnissä). Samalla näkyy vähän paikallismaisemia.
Päätin tossa ennen tänne tuloa kun kattelin google mapsia, että tossahan on mukavan näkönen pikku vuori kylän kupeessa. Taidampa taas kehittää jonku kivan haasteen itelleni (ja vaimolle). Joten tadaa tässä se tulee. Haaste. (Pitäähän olla joku fyysinen haastekin kun mieleen liittyvä haaste on jo käynnissä). Samalla näkyy vähän paikallismaisemia.
1/01/2016
LOPETA SEKOILU HEI!
Uusi vuosi ja heti pitää lopettaa ennen kuin aloittaa..
Moni varmaan mammalomalla tai viimeistään hoitovapaalla alkaa miettimään, että mitä sitä sit tekis kun työelämään palais. Miksi haluaisit tulla? Mikä sun unelma on? Syy näille pohdinnoille voi löytyä siitä, että yksinkertaisesti olet kotona omissa kuvioissasi ja sulla on aikaa olla oman pään kanssa. Siinä kerkeää märehtimään suuntaan jos toiseenkin. Toinen juttu on se hormonisekoilu. Sitten kun alat tulla sieltä pöllyistä takasin (ehkä siksi tyypiksi joka olit) niin siinä saattaa olla kriisin paikka. Mikäänhän ei tietenkään ole JUST niin kuin ennen, kun onhan sulla on se yksi uusi huollettava ja kasvatettava (joillain jopa useampi, ja en voi ymmärtää siitä täyspäisenä selviämistä).
Moni varmaan mammalomalla tai viimeistään hoitovapaalla alkaa miettimään, että mitä sitä sit tekis kun työelämään palais. Miksi haluaisit tulla? Mikä sun unelma on? Syy näille pohdinnoille voi löytyä siitä, että yksinkertaisesti olet kotona omissa kuvioissasi ja sulla on aikaa olla oman pään kanssa. Siinä kerkeää märehtimään suuntaan jos toiseenkin. Toinen juttu on se hormonisekoilu. Sitten kun alat tulla sieltä pöllyistä takasin (ehkä siksi tyypiksi joka olit) niin siinä saattaa olla kriisin paikka. Mikäänhän ei tietenkään ole JUST niin kuin ennen, kun onhan sulla on se yksi uusi huollettava ja kasvatettava (joillain jopa useampi, ja en voi ymmärtää siitä täyspäisenä selviämistä).
Ja varmasti nää minityypit kasvattaa sua enempi kuin sinä
niitä, ainakin esikoiset.
Mutta niin siihen sekoiluun, eli tulevan pohdintaan. Siihen
minäkin ajauduin. Vielä ennen tänne kommuuniin muutettaessa olin ihan sekasin
ja pihalla, että mitä sitä sit ens syksynä tekee. Silloin Mini on 2-vuotias,
jolloin EHKÄ raaskitaan laittaa se hoitoon. Sniif.
Mun pää oli sekasin kun Haminan kaupunki, kun pähkäilin että
mitä miä teen? Kuka miä oon? Millaisia töitä etsisin? Mihin mun koulutustausta
riittää? Tästä muutamalle ystävällekin nillitin.
Mielellä kun on vaan taipumus vaipua märehtimään menneitä
tai huolehtia tulevasta.
Mikä täällä kommuunissa sitte mun pään selkeytti? No jos nyt
lähetään siitä, että joku rauhottava pössis täällä kahden joogin kodissa on,
että pää vaan alko selkeytyä. Enkä yhtään vähättele sitä, että aloin täällä
lukea taas vähän syvällisempiä kirjoja, palasin takaisin joogan ihanaan
maailmaan ja toisinaan jopa meditoin. Toinen äiti on muuten tunnollisesti
pysynyt tavoitteessaan!
En siis kuitenkaan kokenu mitään valaistumista, tai keksiny
miksi ehkä haluan tulla. Mutta löysin rauhan itseni kanssa. Tajusin, että
tärkeää on kokea elämä nyt. On turhaa stressata tulevasta kun kaikki menee
(usein) kuitenkin toisin kun suunnittelit. Kun löydät rauhan tässä hetkessä
voit löytää tasapainon itsesi kanssa.
Uskon, että tän mun prosessin laittoi voimakkaasti käyntiin
Kunnes syöpä meidät erottaa- dokkarin katsominen. Huomasin sen katsomisen
jälkeen, että mun sisällä tapahtui jotain. Oivalsin, että on oltava kiitollinen
nyt. Olen kuullut ja lukenut tarinoita jolloin ihminen alkaa vasta elää kun
kuulee kuolevansa. Mikäs järki siinä on? Miksi vasta silloin arvostat elämää ja
terveyttä? Voisko näistä asioista nauttia jo nyt, jokapäivä?
Joogassa keskeistä on harjoituksen tuoma syvä hellittäminen.
Siinä on paljon samaa armon kanssa. Anna
itsellesi armoa. Usein kun se vaan lähtee itsestäsi. Sitä on monesti itsensä
pahin vihollinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)