PÄIVÄ KOTIÄIDIN ELÄMÄSTÄ

Mitä sitä kotiäiti hoitovapaalla kotona sitten puuhailee.. no tsekkaappa tästä:

klo 6:50 herätys
Haen Minin aamumaidoille viekkuun ja eiku ylös ja kontaten syöttötuolille:
"Mutsi hei, saaks täällä mitään kunnon aamupalaa vai ei!?"
Mini leikkimään -> äiti pääsee syömään.
Sitten touhuillaan leikitään ja soitetaan.

Mini näyttää, että nyt otetaan tuo salkku ja sitten salkun sisältö levitetään ympäri huonetta.

klo 8:45 vaunulenkille
Mini nukkuu -> äiti pääsee tekemään ruokaa.
Pyykit koneeseen hop.
Päiväkotihakemuksen rustailua ja lähetys. (Miten tän vauvan voi muka hoitoon laittaa? No okei vuoden päästä tää on jo varmaan kävelevä ja jutteleva vauva.)
Kasvimaalta sadonkorjuuta.
Pyykkien ripustusta.

klo 10:45 mini herää
Ja on heti tietysti nälkäinen, me lounastetaan yhdessä.
Sitten on taas äiti-mini-laatuaikaa, leikkien, duploja kooten ja kirjoja katsellen.
Vaihdetaan yhdessä puhtaat lakanat.
Minille välipalaa ja äitille teetä

klo 13:50 vaunulenkille
Mini nukkuu -> äiti imuroi.
Laittaa lisää pyykkikoneeseen.
Äiti leipoo porkkanakakun.
Lakanapyykit kuivuriin.

klo 16:50 mini herää.
Me syödään yhdessä.
Toinen äiti tulee kotiin <3

klo 17:30 saadaan ihana ystävä kylältämme kylään.
Syödään porkkanakakkua ja turistaan.

klo 18:00 mulle tulee "kirppis-shoppailija" kylältä.

Jatketaan ystävän kanssa jutustelua.. ja mini saa iltapuuron.
Minille iltapuuhat ja nukkumaan

klo 19:30 mini nukkuu
-> äiti yrittää jeesata toisen äitin ihon (lue kutinan) kanssa puoli tuntia.

klo 20:00
uppodun tähän kirjottamaan tätä päivän antia teille.

Ihan huikeeta on se, että vihdoin oikeesti pystyn edes puuhastella, kun Mini nukkuu.
Se minkä takia tätä rustailen, ei oo todellakaan se, että  kalastelisin jotain vuoden mutsi titteliä. Vaan katottiin eilen illalla Armanin viimeinen ristiretki, niin sai taas vähän kuvakulmaa tähän omaan arkeen ja eloon. Tää päivä oli todellaki ihanaa nautiskelua, kun pitää mielessä että toisilla ei edes ole kotia mitä imuroida, eikä paljon muutakaan. Arvostusta tai toimeentuloa.
Toi ohjelma on ihan näiden äitien lemppariohjelmia. Samalla niin kamalaa ja ahistavaa, mutta myös herättävää ja kasvattavaa. Siitä voi saada kyllä pienoisen ahistuksen, kun näkee niin suurta vääryttä etkä voi itse asialle mitään.
Ja taas sain siitä muistutuksen, että raha se on joka tähän maailmaan näitä ongelmia luo. Eikä itsessään raha vaan se rahanhimo.

Tästä otankin itselleni tavoitteeksi, etten valita ihan pienistä ja yritän olla haluamatta koko ajan jotain lisää. Mulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Tässä ja nyt!

UNIKOULUA KOLMEN NAISEN KODISSA

Koska näiden nukkumisten tai siis nukkumattomuuksien äärellä taistelee varmasti moni muukin vanhempi niin kirjoittelen meidän kokemuksen unikoulusta.
No ekan kerranhan me tää jo tehtiin silloin Espanjassa viime talvena ja siellä Mini nukkuikin jo muutamat ns. täydet yöt. No mitäs sitten kävikään.. Mini oli kipeä jossain välissä kun palattiin Suomeen ja heräsi yöllä itkemään kipeää oloaan, jolloin tää äiti heltyi ja antoi tissiä. Ja siitä se sitte taas lähti, meinaan yösyötöt. Pikkuhiljaa se lipsui takas siihen pari kertaa yössä syöttöön.

Minin ollessa 10kk aloin pikkuhiljaa vain syöttöjen sijasta antamaan tuttia, kun tiesin ettei se enää maitoja tarvitse. Onhan siihen vaan niin ihana nukahtaa kun saa taas vähän tissiä suuhun, mutta äitistä tuntui, että tää homma on jo taputeltu. Mini oli mummillakin pari kertaa yökylässä ja siellä heräsi vaan kerran yössä ja tutin saatua nukahti nätisti. Miksei kotona?
Sitten tossa 11kk korvilla alkoi äitillä nää yhdentoista kuukauden univelat painamaan ja aloin miettiä miten ihanaa ois nukkua ittekkin koko yöt.
Tiesin että ainoa mikä auttaa on unikoulu.

Suurin ongelma meillä ei siis ollu ees itse yöt vaan se, että iltaisin meillä saattoi mennä itse nukuttamiseen 2-3 tuntia. Syystä että, illalla annan


Minille iltamaidot ja sitten laitan sen hyvin väsyneenä sänkyyn. Kuin taikaiskusta kun jo pää kosketti sänkyä, tämä hyvin väsynyt tyyppi on yhtäkkiä kuin mikäkin party animal. Me ei vaan tajuttu mikä hitto siinä oli. Se oli kuin joku leikki ois alkanu. Tyyppi nous koko ajan seisomaan ja pelleili ja kikatti vaan. Me parhaamme mukaan laitettiin muksu takasin makuulle ja pidettiin kädelläkin aloillaan ettei heti nousisi uudestaan. Usein todella huonolla menestyksellä. Yritettiin pysyä itse rauhallisina ja hyssyteltiin, ei auttanu ei. Ja tehtiin homma aina samalla rutiinilla. Mutta auta armias jos yritit livahtaa pois huoneesta puoliunisen muksun luota niin siellä oltiin kuin tikan poikanen pystyssä ja hirveä huuto! Mini siis juoksutti meitä ihan 6-0.
Pahimmillaan siis alotettiin nukuttaminen klo 19 ja tätä peliä jatkui klo 22:30 asti. Tähän oli siis saatava loppu. Äitien oma-aika meinaan pikkasen kärsi tässä touhussa.


Mummille tai mammallehan tätä peliä ei pidetty, tietenkään.


Sitten me vaan päätettiin että, laitetaan samalla rutiinilla Mini nukkumaan. Ensin iltamaidot, sitten siinä ollaan hetki ja silitetään, toivotetaan hyvät yöt ja jos alkaa tää pelleily niin äiti lähtee pois.
No tietenkin se jossain välissä sitten taas alkoi. Pois huoneesta ja ovi kiinni. Huutohan siitä seurasi. Me oltiin kuitenkin päätetty, että nyt me pysytään tiukkoina eikä mennä sinne enää. Oltiin meinaan monesti aiemmin hellytty jonkun vartin huudon jälkeen ja menty huoneeseen.
Nyt oltiin sovittu ettei kumpikaan mene ja ollaan tässä nyt yhdessä toinen toistemme tukena.
Itkua kesti about 20-30 minuuttia, jonka jälkeen pieni nyyhkyttävä kääryle nukkui sängyssään. Sydäntä riipaisevaa! Itkuakaan ei ollu todellakaan helppo kuunnella. Sitä kun yritti tulkita niin se vaan kuulosti äitin korvaan muka hädältä. Mut nou, ainoa hätä sillä oli se kun ei nää äitiä ja ei saa nukahtaa sen läsnäollessa.

Ja sitten sama homma yöllä, kerran annoin tutin ja sitten jos ei siihen tyydy niin annettiin itkeä. Ja sinne se taas vaan nukahti.
Tajusin sitten siinä myös, ettei jokaisesti heräämisestä sinne edes kannattanu mennä. Tyyppi saattoi laulella siellä puolikin tuntia aamuyöstä ja sitten nukahti taas omineen takaisin.

Seuraavana iltana sama kuvio. Itkukaan ei enää kestänyt kuin 10 minsaa ja kerta kerran jälkeen helpottui ja sitten yhtenä ilta, ei enää itkua! Sinne se jää nätisti ilman pelleilyä laulamaan "unilauluaan". Ja nukahtaa omineen.
Yöt ne vaan alkoi mennä siihen että Mini heräs klo 5-7 välillä. Tähän aikaan käyn sen sieltä hakemassa viekkuun ja annan siinä  aamumaidot. Jos herätys on tapahtunu siinä viiden korvilla niin Mini nukahtaa vielä uudestaan. Jos taas seiskan pintaan, jää tyyppi makoilemaan hetkeks äitin viereen maitojen jälkeen ja sitten aloittaa peuhaamisen siinä.

Ja mikä parasta tää autto myös päiväunille nukahtamiseen. Kai se vaan tajus et "hei voin nukahtaa eikä mun tarvii sinnitellä täällä hereillä". Kun päivisinkin kärräsin muksua ympäri kylää 40 minsaa, että sain sen nukahtamaan. Ja itelleni sen 20 minsaa aikaa. Eeehanaa.

kuvat Petri Ukkonen

Tällänen oli meidän unikoulu. Onko siellä hoidettu tää homma miten? Kommentoi  ja kerro rohkeesti! Sunkin kertomuksesta voi olla jeesiä jollekkin toiselle.

1-VUOTIAANA ON HYVÄ OLLA

Eilen meillä oli niin sanotusti tupa täynnä. Täällä juhlittiin meidän Minin aka pikkupantterin 1 vuotissyntymäpäiviä. Oikeesti juhlat piti olla jo viime viikonloppuna, mutta meillähän oli kylässä ihana uusi tuttavuus enterorokko tossa toissaviikolla, joten juhlat jouduttiin siirtämään.

Onneksi suurin osa vieraista pääsi tulemaan silti. 

Tässä nyt sitten kuvien muodossa tota eilistä meininkiä, teemoineen päivineen. 

Vaikka Mini rakastaa saippuakuplia ja niitä harjotellaan puhaltamaan harva se päivä, ei tuo puhallus ihan vielä suju. Äiti joutu pikkasen jeesaamaan tossa kynttilähommassa.

      

Päikkäreiden jälkeen iltapäivällä saapui vielä lisää vieraita ja sehän meinasi lisää lahjoja! Paljon ihania lahjoja tulikin. Niin äitin kuin Minin mielestä.
Tässä meidän trubaduuri ottaa ensikosketusta ukuleleen ja äiti on ainakin jo ihan vakuuttunut. Pitäähän sitä jo vaihtaa soitinta kun nyt jo rummut, piano ja marakassit on hallussa. Tää oli siis todella mieluinen lahja ja äiti ootteleekin milloin toi Mini opettaa äitiä soittamaan.

Tietty tän pitää alkaa nyt kattomaan Youtubesta näitä tutorial-videoita, että osaa ees yhen biisin rämpyttää. Sit kun vielä osais virittää tuon vehkeen.

Kiitos vielä ihanat vieraat, ilman teitä ei olis ollu juhlia!

MÄÄRITTELEMÄTÖN KESÄTAUKO LOPPUU NYT!

HEI NYT ILON KILJAHDUKSIA, HYPPELYÄ JA TUULETUSTA. Meinaan Mini on oppinut nukkumaan, joten äitilläkin on sitä kauan unelmoitua omaa-aikaa.
Tää kirjotustauko on johtunut yksinkertaisesti siitä, että tässä vielä ihan kuukausi sitten päivisin nukutin Miniä 40 minuuttia ja hän palkitsi äitin tästä ponnistelusta 20min unilla. Tätä iloa siis oli 2 x /pvä. Siinä ei paljon siivoiltu, tehty ruokaa, rentouduttu saati kirjoteltu blogia.

Mutta nyt kun on unikoulut pidetty, nukkuu Mini yöt nätisti aamuun asti, ja siitä kaupanpäällisinä alkoi myös kunnon päiväunet.
Koulutusta Mini vaati myös itsekseen nukahtamiseen. Iltaisin meillä on parhaillaan mennyt 3 tuntia tähän ihanaan puuhaan. Nyt se jo huiskuttaa kädellä, että "mutsi hei voitko lähtee". Ja vilkutus vielä. Kiitos ja hei. Todellakin voin lähtee.

Tänään vietettiin ihan huiput 1-vuotissynttärit. Kuvia laitan myöhemmin meidän Pikku-pantterin teemajuhlista. Toinen äiti päätti teemaan ja se sopi meidän Minille kuin nenä päähän.

Tässä kuitenkin pari maistiaista Minin ihanista 1-vuotiskuvista, jotka on kummin käsialaa.

            

Kuvat: Petri Ukkonen