MINUN VUOSI 2014

Tämä vuosi on ollut mulle erityisen merkityksellinen. Tietysti minin takia. Mutta myös muuta tähän vuoteen on mahtunut. Tässä pieni katsaus siis mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut.

Tammikuu 2014

Tammikuu me oltiin Thaimaassa. Toisen äitin ihoa parantelemassa. 

Ja mulla oli järkyttävät raskauspahoinvoinnit. Mun ruokavalio oli kutakuinkin kurkkua, porkkanaa ja kalaa. Kaikki se lämpö ja hajut siellä teki niin gutaa!

Helmikuu 2014

Helmikuussa oltiin paljon mökillä. 

Ja urheiltiin (vielä tässä vaiheessa mulla ei supistanu kaikesta urheilusta.)

Koin myös Hämmentäviä hetkiä ruokakaupassa: vanhempi mies tulee mun luo ja sanoo

- Sul on hurjat tykit! Olin et häh? - Niin niin sun pakoputket!

Mietin jo hetken et ei mun tissit nyt vielä mitkään megaboobsit oo. Pappa oli seuraillu kaupanpihalla mun autoa.

Maaliskuu 2014

Maaliskuussa oltiin Rukalla. Ja mulla on tossa kuvassa nenäliinoja taskussa, ei noin isoa vauvamasua.

Ja juhlistettiin ystävän syntymäpäiviä eräretkellä, yöpyen puolijoukkueteltassa Nuuksiossa.

Huhtikuu 2014

Noin 19 raskausviikon jälkeen mun pahoinvoinnit alkoi vihdoin hellittää. Saatiin myös tietää että kahden naisen kodista tuleekin KOLMEN NAISEN koti. Iiiiks tyttö.

Ja sittenhän myö ostettiin uus koti.

Ja minä arkajalka uin jo huhtikuussa!

Toukokuu 2014

Odotettiin malttamattomana muuttoa, ja että päästään remppaamaan.

Kasvattelin mahaa ja se alkoi toden totta kasvamaan. 

Kesäkuu 2014

Huomasin kuinka lähimmäisistäni tuli ihme kanaemoja. Sain mm. äitiltäni viestejä, että et keiku siellä katon rajassa ja otat nyt rauhallisesti. Pah. Ei kuulu tapoihin. 

Opittiin laittamaan itse parketti ja käynnistämään ruohonleikkuri. Joskin naapuri joutui tässä vähän pitämään opetustuokiota. Kun taloyhtiöltä löytyykin kaksi erilaista leikkuria.

Heinäkuu 2014

Minut yllätettiin TÄYSIN, ihanien ystävien toimesta.

Ne huijarit järjesti mulle mahtavat babyshowerit.

Mun rakas Mummi kuoli ja teki tilaa maan
päällä meidän pienelle tulokkaalle. Minille.

Voitin hemmottelusetin Radio Aallolta Långvikiin, jossa sitten rentouduttiin mun äitin kanssa.

Elokuu 2014

Suomessa oli ennätyksellisen kuuma. Ja mahan kanssa oli mukavat olot.

Täytin 30 vuotta, mun bileet oli teemalla hauskat hatut. Ja minä hyvin raskaana.

Sitten syntyikin Mini, minusta tuli äiti. Ja maailmani sai uuden merkityksen.

Syyskuu 2014

Syyskuusta ei oo paljon muistikuvia, ollaan linnottauduttu vaan minin kanssa kotiin.

Meikä on vedelly hurjissa hormonipöllyissä ja sitä rataa.

Meillä kävi paljon vieraita ihailemassa uutta ihanuutta.

Lokakuu 2014

Mini sai nimen.

Aloin käydä meidän kylän äiti-vauva tapaamisissa. Ja sainkin monta ihanaa uutta tuttavuutta. Jutun juoni on, että käydään ensin lenkittelemässä ja sitten kokoonnutaan jonkun kotiin lounastelemaan nyyttäri-meiningillä. Tää on niin huikee juttu.

Helpottaa kummasti kun ei tarvii olla päivisin täällä kotona "yksin".

On tää vaan huippu kylä, kuntosaleineen, zumbineen, kyläkirppiksineen ja ennen kaikkea asukkaineen.

Terkkuja teille kylän naiset!

Marraskuu 2014

Minin ensi lumi.

Minä aloitin blogin kirjoittamisen.

Suomen ensimmäinen kansalaisaloite meni läpi,
ja vihdoinkin täällä tahdotaan. Eli meki ollaan "kohta" oikeasti naimisissa.

Joulukuu 2014

Meidän perheen ensimmäinen yhteinen lomamatka. 

Eka perhejoulu.

Löysin peilistä, hirveät kalkkunankoivet joille on pakko alkaa tekee jotain, än yy tee nyt!

Ihana ja mahtava vuosi takana. Vuoteen mahtuu paljon iloa ja uusia asioita. Myös haasteita ja kasvun paikkoja. Ihmisiä ja ystäviä. 

Peace and love!

IHANAT IHORASVAT

Ei, en kirjoita postausta meikäläisen rasvakerroksista vaan ihan omatekemistä vartalorasvoista.

Meillä oli vielä vuosi sitten sellainen kokeilu rasvojen kanssa, toisen äidin ihottuman myötä. Voi kun niin monessa purnukassa lupaillaan kuinka tämän voiteen myötä saat ihanan syväkosteutetun ihon, tai pitkäkestoista kosteutusta erittäin kuivalle iholle, tai kuinka tämä voide on erittäin ravitseva vartalovoi ja pehmentää välittömästi vartalosi karheimmatkin kohdat ja muuta diipadaapaa. Meillekkin ostettiin purkki jos toinenkin. Meiltä siis löytyy tavaraa kun apteekkarin hyllyltä, on perusrasvoja kuin apteekissa konsanaan ja niitä ei niin perusrasvoja. Kokeiltiin myös monia mahdollisimman luonnollisia voiteita. Yksikään ei ollut toimiva! Mainoksen uhri, hähää.
Varmasti nämä riittää jos sulla on ihan sellainen normaali pikkaisen talven purema iho, joka vähän nyt tuntuu kuivakalta. Mutta kun toi toinen äiti välillä varisee niin, että mietin onkos tullut talvi nyt kodin keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille. Eh.

Sitten jotenkin löydettiin pihkavoide, vuoden testailujen jälkeen. Ainoa miinuspuoli siinä oli sen suolainen hinta. Kun niitä purnukoita meni 1/vko!
Tämän myötä alettiin miettiä, että hitto jos tätä osaa joku muukin tehdä niin miksei osattais mekin. Sitte me kerättiin mökiltä pihkaa ja ostettiin Lahtisen vahavalimosta mehiläisvahaa ja ruvettiin tuumasta toimeen. Ja saatin aikaiseksi rasvaa. Woohoo.

Myöhemmin sitten tästä innostuneena kävin myös työväenopiston luonnolliset voiteet -kurssin. Sieltä sain sitten nippelitietoa hommaan. Ja muuten tuossa atooppisen ihon hoidossa on tärkeää, että rasvaa vaihdellaan, ettei iho totu yhdenlaiseen. Siksi näin itse tehden se onkin helppoa kun voit vaihdella eri öljyjä rasvoihin. Ja jos tuoksuja kaipaa niin eteerisistä öljyistä niitä saa. Sekin on oma maailmansa ja niillä tuoksuilla omat merkityksensä. Mutta ei mennä nyt siihen.
Parasta näissä voiteissa on se, että nää käy kaikille, kun ei ole parabeenejä, säilöntäaineita, mineraaliöljyjä, silikonia tai muuta ihoa tukkivaa mömmöä. Tai vettä. (Sitä kun löytyy oikeastaan jokaisesta kaupan purnukasta.) Vesi meinaan tekee rasvoista sellaisia litkuja. Nää itsetehdyt on siis aika paksua kamaa ja normaali ihoon näitä ei tarvitse lotrata. Nämä onkin ainoita voiteita joita toinen äiti enää viitsii kokeilla, vaikka eivät ongelmaa poistakkaan.

Tässä ois nyt sitten iltapuhdetta teille. Tämä on sellaisen ihan perusvoiteen ohje, jos muillakin löytyy tarvetta kunnon voiteelle.

VEDETÖN PERUSVOIDE

40g mehiläisvahaa
180ml öljyä  (Riippuen voiteen käyttötarkoituksesta, sen mukaan valitaan öljyt)
   80ml oliiviöljyä
   60ml rypäleensiemenöljyä
   40ml kookosöljyä
(20 gtt eteeristä öljyä)

Tee vesihaude ja mittaa öljyt sekä mehiläisvaha kulhoon.

Sekoita lusikalla mutta älä vatkaa ilmaa sekaan.

Kuhan mehiläisvaha on sulanut öljyjen joukkoon ota kulho pois vesihauteesta.

Sekoita rauhallisesti, jotta seos jäähtyy tasaisesti.

(Lisää eteeriset öljyt, kun seos on jäähtynyt niin, että voidetta jää kevyesti kulhon reunoille.)

Purkita desinfioituihin purkkeihin. Tästä määrästä tulee siis yksi isompi purkki. Kts. millit.
Ja Voide on valmista kun se on jäähtynyt.

He he helppoa!

Voide muuten säilyy n.vuoden huoneenlämmössä. Eteeristen öljyjen avulla vieläkin pidempään. Meillä nää "säilyy" pari viikkoa.

Lisää tietoa saa allekirjoittaneelta tai sitten alan kirjoista. Esim. Hyvää oloa luonnosta, tee itse saippuat, voiteet ja öljyt - Coutts Cheryl & Warren Ada. Tai tietty internetin ihmeellisestä maailmasta.

TREFFIKUTSU

Mulla oli jopa vaikeuksia kirjoittaa otsikon sana treffi.. niin kauan taitaa viime treffeistä olla. Vieläkin se sana näyttää jotenkin hassulta, mutta muistuttaa etäisesti tutulta.
Mun vaimo siis pyysi mua tänään treffeille, päivää ei muuten sovittu vielä. Pitääkin saada täsmennystä asiaan!

Mutta siis niin, meidän elo ja olo on ollut lähinnä vauva-arjen pyöritystä ja siihen opettelua. Ollaan jotenkin kummasti unohettu vähän se meidän aikuisten elämä. Syynä tähän on tietysti myös tuo parin tunnin välein "suoritettava" minin evästely.
Kyllä, vaikka niin mielelläni maitoa pumppaisin ja lähtisin perävalot vilkkuen pihasta, viettelisin mukavia iltoja vauvattomana ravintoloissa, elokuvissa ja drinksuilla, niin se kun ei vaan onnistu. Kun meikä mammalta ei vaan heru sille saamarin pumpulle. Mustelmia korkeintaan saan aikaseksi ja ruokalusikallisen maitoa. Ja jotenkin luulen että sillä ei kovin tyytyväistä miniä saisi.
Ja ei, meillä ei tarjoilla korviketta vaan siksi, että meikällä olis jotenkin mukavemmat oltavat. Sen verran kuitenkin luotan tuohon tissimaidon voimaan. Ja tuleviin terveysvaikutuksiin. Ja etenkin nyt kun semisti epäillään maitoallergiaa. Minille kun on ilmaantunut perk….n ihottumaa!

Ei auta muuta kuin ruikuttaa eiku siis odottaa.

Kaipa me sinne parin tunnin treffeille voidaan kuitenkin lähteä. Vaikkei ehkä ihan kaikkea kivaa keretäkkään tekemään. On meillä onneks vielä pikkasen niitä alun herutusmaitoja pakkasessa.

Kuva on niiltä ajoilta kun treffailu, oli vielä vähän tutumpaa puuhaa. Treffit on muuten hyvä syy mullekki laittaa jotain nätimpää kun pieruverkkarit ylle ja ehkä mutkin nähdään ripsarit silmissä. Uujee!

Peeäs noissa maisemissa saatetaan pian löytää taas itsemme, meinaan luvassa ois parin kuukauden valohoitoa noille mun ihottumaisille.

JOULUFIILISTELYÄ

Oltiin sunnuntaina kuuntelemassa Cafe Regatalla joululauluja. Hyrrrr siellä oli kylmä. Olin huolissani tuon hanuristin sekä kitaraa soittavan ja laulavan lihamestari Tarmon sormista. Ne kun niin punottivat pakkasesta, että pahaa teki kattoa vaikka hyvältä ne kuulostivat. Soitannat ja laulut siis, ei sormet.

Siellä oli pari muutakin fiilistelijää.

Me ei kauaa tarjettu siellä olla, ja oli meillä joulukierroskin vielä vähän kesken. Mutta oli kiva kuunnella hetken live-joululauluja, kun en tänä vuonna niitä muuten taida kuulla. Paitsi itse laulamana, ehhe he.

Joulukierroksella veimme kummeille minin tekemät joulumuikkarit ekasta joulusta.

Mietin, että miten me kummeja muistettais ja aluks meinasin, että tehdään ite tehtyjä joulukoristeita, jotka tais olla tän joulun hitti useassa kodissa. Eikun soodataikina (+ taikataikina)  tulille ja tohinaks. Ajattelin että tänä jouluna äiti hoitaa vielä homman ja tulevina jouluina sitten mini itte.

Mutta sitte tajusin että voihan mini tehdä ne jo tänäkin vuonna. Jalka taikinalle ja kas näin.

Siinä ne komeilee rockyroad-herkkupussien kylkiäisenä. Vähän kävi jotain kummaa taikinan kanssa ja sitte päätin tehdä sekotuksen taika- sekä soodataikinasta. Se ei ollu niin hyvä juttu, koska koristeista tuli pikkasen hauraita. Myöhemmin kokeilin vielä uudestaan ja siitä pelkästä soodataikinasta. Se onnistu ihan tosi hienosti ja siitäkin jotain lahjaa väkerrettiin vielä.
Näitä sitte varmasti luvassa useampana jouluna, joten jos edelliset hajoaa niin täältä pesee lisää.


Ainii ja anoppi perkele teki meille oharit. Sen piti olla täällä meidän kanssa aatto, mutta se piru meni hankkimaan jostain hirveen flunssan. Varmaan ihan tahallaan.

No me katellaan sitte keskenämme tota kuusta. Nii. Eikä olla katkerii, ei. Ja pelataa lautapelitki keskenämme.

Ihanaa Joulua vaan teille, kaikilta kolmelta naiselta!

RAAKAKAKKU KAAOS

Niin raakakakkua mun piti tehdä mutta tällästä sain aikaan, kaunista eikö?

Sanoudun näistä puuhista irti ennen kuin saan jonkun kunnon masiinan jolla näitä taikinoita pyörittelee. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes piti lisätä taatelit taikinaan. Eihän mun äidiltä peritty leikkurimasiina nyt niitä enää jaksannu pyörittää. Liian tahmeeta touhuu.

Meinas lähtee järki päästä kun yritin tahmaista taikinaa siirtää tuosta leikkurista kulhoon. Meinasin että jatkampas sitten sauvasekoittimella, mutta eihän sekään rakkine jaksanu sitte muuta kun vähän ujeltaa. Ja blenderi se se vasta ois tyhjää sutinutki. Jotenkin raivolla sain sitte kuitenkin sen pohjan tehtyä.





Siinä komeilee sekä itse leikkurimasiina, että valmis pohja.  Nyt tämän leipomaan houkuttelevan alustamisen jälkeen laitan teille sitte ohjetta. Kiinnostaa varmaan kun kilo sitä itseään alkaa tätä tekemään. Tai no ei siinä mitään hankalaa ole jos on joku vehje jolla taikinan pyöräytät. Tässä nyt kuitenkin ohjetta, olkaahan hyvä.
RAAKASUKLAAKAKKU twistattuna joulumauilla
POHJA:
3dl pähkinäsekoitusta 1dl raakakaakaojauhetta ripaus meri/himalajansuolaa 2tl kanelia 2tl piparkakkumaustetta 2rkl lämmintä vettä 1rkl kookospalmusiirappia (tai muuta makeuttajaa) 200g kivettömiä taateleita (tuoreet on paras vaihtis)
Laita täytteen cashewpähkinät likoamaan. Liota niitä vähintään puolituntia. Pohjan ähellyksessa se hurahtaa helposti. Jauha pohjan pähkinät hienoksi, sekoita joukkoon mausteet, makeuttaja ja vesi. Lisää taatelit yksitellen tai muutama kerrallaan. Pohja on valmis kun pystyt pyörittämään pallon taikinasta. Tai jotain sen tapaista. Laita pohja pakkaseen jähmettymään.
TÄYTE:
2-3 kypsää avokadoa
1/2 banaani
2dl liotettuja cashewpähkinöitä
3 rkl hunajaa
1/2 dl raakakaakaojauhetta
1 appelsiinin raastettu kuori
2tl piparkakkumaustetta
1/2tl aitoa vaniljaa
ripaus meri/himalajansuolaa

Pese ja raasta appelsiinin kuori. Kaada vesi pois liotetuista cashewpähkinöistä. Ja sitten vaan kaikki kamat yhteen ja sekasin. Tarkista maku ja sitten on valmista. Kaada täyte pohjan päälle.

Kakku kannattaa tehdä pieneen vuokaan. Mun vuoka oli halkaisijaltaan 17cm ja se on vähän liian iso ja siksi täyteosuus jäi matalaksi, tai sitten tee täyte kaksinkertaisena.

Meillä kakku oottelee nyt pakkasessa aattoa ja nappaan sen sieltä sulamaan ennen tarjoilua. Jos teet kakun lähellä tarjoilua se säilyy jääkaapissa.

ELÄMÄN MUUTOS

Siis nyt se on tapahtunut mini osaa nukahtaa yksin. Pientä peukkua imien. Äitit on ihan sekasin, kun iltasin ei tarvikkaan enää sylittää ja uinuttaa, laulaa ja keinuttaa. Ja KYYKÄTÄ! Siis meillä on omaakin aikaa iltasin, what!? Siis mehän ollaan ihan sekasin mitä tällä ajalla oikein tekis.
No siis ei oikeesti olla, vaan huomaan kukkuvani puolille öin, kaikkea rästijuttuja tehden.
Suurin syy tähän tietysti on, että meillä ei oo enää sit inhottavaa silent refluksia. Tai sitte se peukun imeminen peittää sen. No ei oo, usko pois. Ennen meillä illat oli yhtä showta, kun minin piti olla aivan yli väsynyt jotta nukahti, eikä tajunnut enää puklujen vellomista. Siksi meillä kyykättiin ja paljon. Se oli parasta hämäystä.

Huono puoli tässä on nyt se, että minä en saa enää joka iltaista/öistä pakaratreeniä. Nyt pitää siis oikeesti kaivaa se kahvakuula kaapista ja tehdä jotain. Peilistä näkyy tällä hetkellä sellaset tikkujalat, että sellasia en oo tottunu kattelee. Enkä kyllä enää kattele.

Se refluksi helpottu kai sillä reissun lämmöllä ja kosteudella, kun reissussa tähän nukkumiseen tuli muutos. No okei me käytiin myös ennen reissua minin kanssa bioresonanssihoidossa, Sannan luona. Vielä mini nautiskelee aamuin illoin informaatiotippoja. Ja toivotaan että loputkin puklailut katoaa.
Vieläkin on vaikea uskoa, että tääkö meitä nyt auttoi. Mutta niin mahtavaa, että voisin juosta kadulla ja tuulettaa. Tässä on kuitenkin jo yritetty osteopatiaa ja imetysdiettiä, joista moni saa avun. Tai niistä symbiofloreista.

Siinä se nyt ihan muina mineinä nukkuu..
Niin pitäis äitienkin, koska huomenna lähetään mun kotikaupunkiin joulutervehdys-kierrokselle aamusta.

KAKKUTILAUS

Ennen reissua yksi kylännainen tilas multa kakkua tyttärensä ristiäisiin. Oli nähny facebookissa kuvan meijän minin nimiäiskakusta.

Minä tahdoin minille pikku conssit kakkuun kun mini on niin retee mimmi. Sitte me yhessä minin kummin kanssa tehtiin sellaset. Kummi teki kaavat ja minä valmistin.
Me ollaan kyllä harjoteltu näitä hommia yhdessä jo vuodesta 2000, meinaan ammattikoulussa. Nyt meistä ois hauskaa päästä taas vähän verestämään muistoja vanhan opettajamme oppiin, kun se nykyään kerran PK-seudulla opettaa. Kun ei kumpikaan työkseen näitä hommia kuitenkaan tee. Ehkä joku päivä mennäänkin.

Minin kakku oli vähän eri näköinen mutta, kuitenkin hyvin samanlainen. Kyllähän minä näitä kakkuhommia rakastan tehdä! Toivepostauskin mulle heitettiin raakakakun merkeissä, yritän sen tällä viikolla vielä toteuttaa.

SITÄ SAA MITÄ TILAA

Niin se loma tuli ja meni. Ja senkin jälkeen tapahtunut jo yhtä ja toista, kuten mun yrjötauti. Sen vuoksi jouduin perumaan myös yhden lehtihaastattelun, johon me äitit ollaan lupauduttu. Onneks sitä saatiin vaan lykättyä. Kerron siitä sitten lisää, kun se on ajankohtaista.

Lomalla muuten huomattiin miten manaaminen toimii.. Kyllä vain, saatiin niitä niskalaukauksia lentokoneessa, no sanotaanko useita. Kotimatkalla menin miettimään, että nyt kun tästä lentokoneen gourmee-annoksesta sais ruokamyrkytyksen (tyhmä minä) ja kappas niin sitä oltiin seuraavana päivänä kotona yrjötaudissa.
Eikä nää ollu ainoita, meinaan tilasin myös lasinsiruja koko hotellihuoneen täydeltä. Satuin meinaan myös miettimään, että kun lasi menis rikki niin se se vasta lystiä ois. Ja niin siinä sitten vaippaa minille vaihtaessa vessan pöydällä se pieni jalka teki pienen reippaan potkun ja niin siinä lasi tippui ja sirpaleet täyttivät koko huoneen. Puhelin perkelekään ei silloin toiminut, jotta oltais saatu joku siivoamaan sotku.
Toinen äiti kyllä mulle jo on aikoja sitte sanonu, että varo vähän mitä ajattelet. Mutku se ei oo niin helppoa! Ne ajatukset vaan tulee jostain mun päähän?!
Bingoon en ees viittiny osallistua kun muilla ei olis ollu mitään jakoa.

Tässä nyt sitten muutamia kuvia Salin saarelta, Kap Verdeltä.

Minille löytyi koko ajan ihailijoita ja halukkaita sylittäjiä. Yleisimmät kysymykset miniä koskien oli, että kumpi on äiti? Onko tyttö vai poika? Ja kuinka vanha? 
Me ei ihan kaikille tohdittu sanoa (toisin sanoen paikallisille), että me ollaan molemmat äitejä. Ei haluttu kuitenkaan tsekata paikallisia vankiloita. Lentokoneessakin saatiin känniseltä suomalaisjuntilta, sellasta katsetta kun sanoin kysyttäessä, että ollaan molemmat äitejä, että ihan pahaa teki sen ihmispolon vuoksi.

Kelit lomalla oli just passelit, pari ekaa päivää oli vähän pilvisiä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska saatiin minin kanssa totutella hiljalleen lämpöön. 
Ja se all inclusive oli kyllä just niin perfect kun osasin odottaa. Teema ravintoloita löytyi neljä, mutta niitä kokeiltaessa huomattiin, että buffa oli melkein jopa kattavampi ja parempi. Pari kertaa tehtiin sellaset juoksulähdöt niistä teemaravintoloista, milloin hyttysten ja milloin minin takia, että itteämmeki ihan nauratti. Ruuat tuli pöytään ja kas viisi minuuttia myöhemmin olimme jo kadonneet. Tietenkin vanhempi pariskunta oli myös todistamassa näitä meidän liikkeitä molempina iltoina. Onneks ne ei sentä ollu heti seuraavaks buffassa täydentämässä niin kuin me.
Mietittiin, että meistä tulis jo aika hyviä juoksuruokien ottajia. Nyt onneks ranneke kattoi kaiken. 

Onneksi siellä tosiaan oli niitä jumppia sun muita aktiviteettejäkin, koska sillä menolla oisin tuonu tuliaisiks muutakin kuin yhden banaaninlehtikorin. Pari kertaa tuli zumbattua (oli muuten pikkasen eri meno kun kotona) ja rantahiekalle pääsi jumppaamaan sellasen adoniksen ohjaamana. Siellä mammat jumppas kun viimistä päivää, kun sixpackilla varustettu tumma lantioita jumalaisesti liikuttava ohjaaja komensi rutistamaan vielä lisää. Harmikseni mulla ei ole kuvia tästä tapahtuneesta, koska olin tietysti yksi mukana pumppaavista.

Tässä sitten vielä pari fotoa Santa Marian kylästä

Voin sanoa, että ihan loisto kohde pienen vauvan kanssa matkaajille. Hotellina meillä oli Riu Funana, jos siitä kiinnostuit. 
Tutustumisen arvoista saarella oli myös Pedra de lume, joka on vanhassa tulivuoren kraaterissa oleva suolakaivos, jossa kellut kuin korkki. Ja iho tykkää.

Jostainhan sitä pitää valittaa kun suomalaisia ollaan niin valitetaan vaikka sit siitä, että noiden mun molempien rakkaiden iho on heti huonommassa kunnossa täällä kotona.