Tarkotuksena oli lähteä melomaan suvisaariston tienoilta Stora Herrön saarelle ja viettää siellä yö eräillen. Mulla on ollut suunnitelmissa lähteä sinne jo pari vuotta. Toteutus on vaan uupunut. Nyt sitten oltiin kaverin kanssa lähdössä sinne ja kamat oli jo pakattu ja kaikki oli valmista lähtöön. Kunnes katsoin vielä kerran säätiedotuksen. Ei prkle. Siellähän se sitten oli. Kovantuulenvaroitus, 14 m/s..Se siitä sitten. Plan Beetä meillä ei vielä ollut.
Ei muuta kun uutta suunnitelmaa keksimään. Kaveri ja minä ollaan kumpikin vähän mitä sitä nyt sanoisi, päättämättömiä. Päätösten teko ei kuulu ihan meiän vahvimpiin piirteisiin. Mutta lopulta me saatiin päätettyä, että mihin me nyt sitten mennään. (Vaati vielä yhden epäonnistuneen lähtöyrityksen ennen sitä). Kohteeksi tuli Suomen amazon. Siuntionjoki.
Noh ei muuta kun kajakki ja kamat autoon ja menoksi. Päätettiin, että lähetään matkaan Siuntion Rantasipi hotellin laiturilta kun se oli sopivassa kohdin jokea. Ajettiin sitten sinne parkkikselle huomataksemme, että missäs hitossa se järvi oikein on. Jotain sinistä siinti kaukana taivaanrannassa. Siis todella kaukana..kun nyt oltiin tultu sinne asti ni ei muuta ku tarpomaan, kajakin kanssa ja kaikkien kamojen kanssa. Ja voin kertoa, matka laiturille veden ääreen oli piiiiiiitkä. Ainakin se siltä tuntui kun raahattiin sitä kajakkia helteessä. Mutta me päästiin perille. Lopulta. Ja oltiin jo tässä vaiheessa niin hiestä märkiä, että ei siinä muu auttanut ku mennä uimaan. Alasti. Koska eihän me tietenkään haluttu kastella meiän biksuja vielä tässä vaiheessa matkaa. Siinä me sitten käytiin hotellin laiturilta naku-uinnilla. Pari juoksijaa meinas tulla häiritsemään meiän rauhaa, mutta onneks ne päätti kääntyä just eri suuntaan.
Nakuilun jälkeen me sitten viimein päästiin matkaan. Maisemat oli mahtavat ja ilma mitä parhain.
Reitti oli todella kivaa mutkittelevaa joenvartta ja se kulki parin pienen järven yli. Keskellä reissua oli yksi koski, jonka ohi piti kajakki kantaa (Sjundbyn kohdalla). Siellä oli myös tosi kiva kahvila, josta olis saanut kotitekoista jätskiä sun muuta. Sitä meille mainosti toiseen suntaan matkaavat melojat. Mutta eihän me nyt niin viisaita oltu, että meillä rahaa olis ollut mukana. Mutta onneksi meillä oli omat eväät.
Alla vielä reitti kokonaisuudessaan.
Reitin lopussa törmättiin vielä yhteen pieneen haasteeseen. Sulkuun. Ei löydetty mistään narua mistä olis pitänyt vetää, jotta sulkuportti aukeis. Meidän onneks toiselta puolelta tuli just pari veneilijää niin päästiin toiselle puolelle. Sitten ei muuta ku kajakki kasaan ja kotia kohti.
Ehdottomasti sellanen reissu jonka voisi tehdä uudestaan. Ei muuta kuin seuraavaa kohdetta etsimään. Ehkä vihdoin se Stora Herrön reissu?
