1/26/2015

MAÑANA MAÑANA

Siis me ollaan perjantaina jo tähän aikaan eli puolen päivän aikaan Espanjassa.
Ja mites tää valmistautuminen, niin no tää on mitä oon pakannu:





eli kasannu Minin vaatteita lattialle. Ne jotka lähtee mukaan. Ne jotka ei oo siis just nyt käytössä. Koska pesukonehan kerkeää pyöräyttää Minin vaatteita vielä ainakin 2 kertaa.

Kuitenkin pitäis ehkä vähän ryhdistäytyä, päivät kun vain tätä nykyä hujahtaa. "Mañana, Mañana", tää sopii meille kun nenä päähän. Eilen piti aloittaa pakkaus. No saatiin me kysyttyä lainaan matkalaukkua ja kukan kastelijaa ja postin kattojaa. Kahessa kuukaudessa saattais muuten olla jo pari karhulaskuaki luukussa.

En tajuu mikä muhun on menny, kun nuorempana intoilin jo pakkaamista 2 viikkoa ennen lähtöä. Kaverit nauro. Sitte kerkesin ottaa pois ja lisätä ainaki pariin otteeseen sitä kamaa. Ja sitte mukana oli about pööfekt valikoima. Kai sitä on tullu vanhaks ja viisaaks ja haluaa välttyä ylimääräiseltä työltä. Tai sitte tykkään nykyään panikoida mielummin sen lähtöä edellisen päivän. Mene ja tiedä.

Mut hei kattokaa miten söpöt on nuo Ingela P Arrheniuksen KappAhlille kuvittamat vaatteet on.








Kesävaatteet me päästäänki shoppailee sitte sieltä Espanjasta. Mua huvittaa kun kaveri sai päähän sellasen kuvan jossa Mini painelee pitkin lattioita flamenco mekko päällä. Sellanen ylisuuri rönsyilevä.
Kuulemma muita vaatteita ei voida pitää, pelkkiä flamenco mekkoja. Emmiäkestä.



1/24/2015

SÖPÖ GLUTEENITON BANAANILEIPÄ

Tässä just pari päivää sitte toinen äiti tokasi, ettei hänelle tulis koskaan mieleen ruveta vaan leipomaan. Toisin kuin mulla. Saatan hetken mielijohteesta ruveta leipomaan millä hetkellä hyvänsä. Tykkään leipomisesta, se on kuin terapiaa. Saa luoda käsillä ja sitten vielä palkinnoksi maistaa ihanaisia tuoreita herkkuja. Ja tästä toinenkin äiti kiitteli.

Mutta kuinkas sitten kävikään, tällänen herkku uunista pullahti ulos. Eikä oo mun käsialaa vaan toisen äitin. Oon niin ylpee tosta mun leipurista. Ja tää on törkeen hyvää!





Ohjeen se oli bongannu tästä blogista: Uusia tuulia. Meillä äiti käytti kauramaidon tilalla mantelimaitoa kun sitä oli jääkaapissa ja se on varmasti gluteenitonta, joten ohje näytti tältä:


GLUTEENITON BANAANILEIPÄ

3 isoa kypsää banaania
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl aitoa vaniljaa
ripaus merisuolaa
2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
3 kananmunaa
0,5 dl neitsytkookosöljyä
3 rkl hunajaa
1 dl mantelimaitoa
2,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa
2,5 dl tattarijauhoa


1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Survo kolme banaania suuressa kulhossa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kaikki mausteet ja sekoita hyvin.

2. Sulata kookosöljy, sekoita se banaanien joukkoon ja lisää myös kaikki muut ainekset. Sekoita hyvin. 
3. Voitele leipävuoka kevyesti kookosöljyllä ja kaada taikina vuokaan. Leikkaa yksi banaani kahtia, niin että saat kaksi pitkulaa banaaninpuolikasta. Asettele ne leivän päälle.
4. Paista  40-50 minuuttia, kunnes leipä on saanut kullanruskean värin. Valmis leipä kannattaa säilyttää jääkaapissa. 



Tätä meillä tullaan tekemään uudestaankin. Saatan taas myöhemmin sovellella ohjetta vielä lisää.

1/22/2015

OLETKO HAPANNAAMA?




Nyt tulee kulkaa asiaa. Toi toinen äiti on meijän perheen varsinainen ravintoasiantuntija, sattuneesta syystä. Joten annoin sille vuoron kirjottaa tänne teille. Nyt tarkkana!


Happo-emästasapaino on herättänyt niin paljon kiinnostusta, niin ajattelin jakaa nyt muutamia juttuja mitä on tässä matkan varrella oppinut. Mä en oo mikään ruokavalioasiantuntija enkä muutenkaan mikään pro tällä saralla, et ihan omalla vastuulla luet. 

Ihminen on rakentunut soluista, jotka on vastuussa kaikista elämälle tärkeistä kemiallisista sekä biologisista prosesseista. Jotta solut pystyy toimimaan optimaalisesti pitää niiden elinympäristön olla balanssissa. Eli lämpötila, ionikonsentraatio sekä PH tulee olla tiettyjen rajojen sisällä. Solujen sisällä tapahtuvan aineenvaihdunnan kautta syntyy sekä happoja sekä emäksiä, enemmän kuitenkin happoja. Sekä soluissa sekä veressä on puskureita, jotta solujen ph tai veren ph ei menisi liian happamaksi. Veri kuljettaa puskuroidut hapot niitä poistaviin elimiin. Keho koittaa pitää solun ulkopuolisen nesteen ph:n välillä 7,35-7,45. Mm munuaiset sekä keuhkot toimivat ylimääräisten happojen poistajina. 

Nykyaikainen ruokavalio on suurelta osin kehoa happamoittava. Lihaa syödään joka päivä, jopa pariin otteeseen, sit vedetään siihen päälle leipää ja maitotaloustuotteita, unohtamatta vielä kaikenlaisia sokeripommeja herkkujen muodossa.  Sit ehkä vedetään jotain kämästä porkkanaraastetta ja muutama salaatinlehti siinä sivussa. Me ollaan päätetty näköjään laittaa meiän puskurit kovalle koetukselle. Jos ajattelee tätä ihmisen evoluution kannalta, niin ennen ruokavalio koostu about 35% lihasta ja loput 65% oli kasvikunnan tuotteita. Tollon ruokavalio oli siis selvästi emäksinen. Tänä aikana kun ruokavalio on muuttunut, niin ihmisen aineenvaihdunta ja sen tarttema elinympäristö on pysynyt samana. Joten yksinkertasesti sun kroppaa ei oo tehty kestämään nykyaikaista länsimaista ruokavaliota. 

Ruokavalio ei ole ainut asia mikä kehoa happamoittaa. Siihen vaikuttaa myös stressi, kova urheilu, lääkkeiden käyttö, saasteet, mieliala yms. Et kannattais olla ilonen ja aurinkoinen koko ajan. Jei, mikset jo hymyile hapannaama?

Mutta eihän se nyt niin helppoa ole eikä mikään ole mustavalkoista..Jotta kroppa sais kaikki tarvitsemansa aineet, niin ruokavaliota ei tietenkään voi tarkastella vaan happo-emästasapainon kannalta. Siinä pitää huomioida, että ihmiset on yksilöitä. Kaikilla imeytyy erilailla eri ravinteet eli suoliston kunnollakin on suuri vaikutus tähänkin asiaan. Ja sit tietty se, että oot sä sohvaperuna vai himourheilija..Kaikki ei vaan pärjää millään pelkällä viherpiiperryksellä. Himourheilijan kannalta emäksisyys on hyvä juttu esim sen takia, kun emäksisessä kehossa olevat punasolut kuljettaa happea paremmin, mikä vaikuttaa mm. suorituskykyyn ja palautumiseen treenistä positiivisesti.
Hyvä vaihtoehto estää itteään tulemasta hapannaamaksi on lisätä ruokavalioon hyviä juttuja, sit voi välillä vetää myös niitä ei niin hyvää tekeviä ruokia. 

Mistä sitten tietää, että onko sitä hapannaama tai onko sellaseksi tulossa? 
Noh alkavia happaman kehon oireita voi olla esim. iho-oireet (check :-D), päänsäryt, vilustumiset, poskiontelontulehdukset, liman eritys ja tukkoisuus ja allergiat. Sit kun liikahappamuus lisääntyy tulee sit jo vähän rankemmat ongelmat/sairaudet eteen..Et kannattais reagoida ajoissa.

Miten estää itteään tulemasta hapannaamaksi ?
1. Juo riittävästi vettä (hyvälaatuista ja mielellään emäksisöityä vettä, jotta se putsaa kehoa hapoista). Hanavesi ei tällästä ole vaan se on lievästi hapanta..ja siinä nyt on muutenkin kaikkea shaibaa..Riittävästi tarkottaa minimissään 1 litra / 20kg. 
2. Lisää päivittäiseen ruokavalioon jonkun hyvän viherjauheen tai emäksisyyttä tukevan ravintolisän (esim Pascoe-jauhe: http://luontaistuotteet.net/pascoe/pascoe-emasjauhe-p-4630.html). 
3. Käyttää jotain hyvälaatuista suolaa (ruususuola, himalajansuola), josta saa mineraaleja. 
4. Rasvaa ittees päivittäin. Ei ulkopuolelta vaan sisäpuolelta siis. 2 rkl jotain hyvälaatusta öljyä, joita on esim Udo kasviöljysekotus, hamppu-tai pellavansiemenöljy. (Jos ei oo käyttänyt öljyjä aikasemmin paljoa kannattaa alottaa vaikka 1 rkl per päivä..)
5. Popsii vihanneksia niin paljon ku napa vetää. Mielellään niitä vihreitä kavereita, mitä vihreempää sen parempi. Ite oon huomannu, että se hoituu parhaiten joko vihersmoothien tai mehustuksen avulla. Siinä menee iso määrä vihreetä ihan huomaamatta. Ja ne maistuukin ihan hyviltä. (Toisella äidillä on kyllä eriävä mielipide mun tekemien sheikkien "hyvästä" mausta..ehkä mä oon vaan tottunut vetämään millon mitäkin litkuja ;)
Niin ja sit sellanen pikku juttu ku hengittäminen. Joo uskomatonta, mutta totta. Vaikka se on meille ihmisille elinehto niin silti tuntuu, että välillä ei muista hengittää, siis syvähengittää. En tarkota nyt sitä pinnallista stressihengitystä, mitä suurimman osan päivästä tekee. Vaan SYVÄÄ hengittelyä, niin että pallea pullistuu ja maha. (Aina ei tartte vetää vatsaa sisään et näyttäis timmiltä).

Tässä vielä nyt karkeeta listausta happamoittavista/emäksisöivistä aineista:
Happoja tuottavia aineita:
- Liha
- Maitotaloustuotteet
- kananmuna
- Viljat
- kahvi, musta- ja vihreätee (aijai mun ihana aamun kahvihetki..)
- sokeri
- alkoholi

Emästä tuottavat:
- Suurin osa kasviksista
- Hedelmistä ainakin sitruuna, greippi, verigreippi
Voimakkaasti emäksisiä kasveja on esim kurkku, oraat ja idut.

Kun tota listaa happamoittavista aineista lukee niin herää kysymys, että mitä mun sit pitäis syödä. No tarkotus ei oo tietenkään karsia kaikkia happamoittavia aineita pois ruokavaliosta. Tärkeintä on se suhde paljon sä vedät kumpaakin. Tiivistettynä ideaalista olis pitää 80% ruokavaliosta alkaalisena ja 20% happamana.



Niin. Ja jos jaksoit tavata tän sepostuksen tänne asti ni tässä olis porkkanaa varsinkin naisille.
Selluliitin kertyminen on merkki liiasta happamuudesta, eli jos haluu muhkuroistaan eroon ni ei muuta ku vaan emäksisöimään kehoa! Tadaa, päivä (ja reidet) on pelastettu :)

Sellaista asiaa toisella äidillä, pistää miettimään!



1/20/2015

RUOKA LISÄÄ TUSKAA

Välillä mietin (mietitään) millaista olis olla tavallinen ihminen ja käydä tavallisesti kaupassa.
Ihan vaan ottaa hyllystä mitä mieli tekee. Ja syödä sitten hyvällä omallatunnolla. Välittämättä lisäaineista, siitä onko kananfilee 100% lihaa, onko tuotteessa aspartaamia, sisältääkö maitotaloustuotteita, onko fruktoosi-glukoosisiirappia, tai onko tämä gluteeniton luontaisesti gluteeniton vai onko siitä poistettu gluteeni. Tää lista vaan jatkuis. Kauppareissuun tuhraantuu monesti tunti helpostikkin kun tihrustat siellä ainesosaluetteloita. Tai metsästät ituja ts. alfalfaa.
Eilen huvituin kun jouduin vieraassa Prismassa kysymään missä ne on ja sain vastauksen: -Joo ne on tuolla valmisruokavälikössä nro 22. Ööö.. kuka lie keksiny ne sinne laittaa. Varsinainen eines.

Se miten tähän ruokaviidakkoon ollaan eksytty johtuu siitä toisen äidin ihottumasta. Lähettiin selvittämään mikä pahentaa kutinaa tai saa ihon kuumottamaan. Kun selkeesti jotkut ruuat niin teki. Ja kyllä sitä ollaan asioita löydetty, mutta on tää vieläkin sellainen suo.
Me ollaan opittu ruuasta tai paremmin sanottuna ravinnosta paljon, todella paljon!
Olen myös hyvin kiitollinen, että tähän ollaan tultu. Osaan syödä puhtaammin ja ravitsevammin.
Nythän joudun itse myöskin olemaan maidoton, kun meidän perheeseen ei riittäny yksi ihottumainen, ehei. Minilläkin on. Ja maitotuotteet sille sovi ei.
Se fiilis on ihan karsee kun oot ite syöny jotain ja sitte näät sen vaikutuksen pieneen ja soimaat itteäs, että miks mun idiootin piti syödä sitä. Se, se on vasta kasvattavaa!

Nykyään myös tässä kodissa mietittään onko ruoka-aine alkaalinen vai hapan. Koska ollaan opittu, että happamassa kehossa asuu sairaudet. Sen takia myös huhutaan että ruokasooda parantaa syövän. Ruokasooda saa kehoa emäksiseksi. On toki muitakin asioita jotka hapettaa kun ruoka, meinaan liikunta etenkin tosi raskas treeni, bakteerit ym loiset, ympäristö ja sen myrkyt ja niin etiäppäin.
Tää on nyt toisen äitin missio, saada keho siis emäksiseksi. Silloin sen ei pitäisi myöskään reagoida mihinkään allergeeneihin.

Ei meillä ihan aina niuhoteta, kuten ei tehty treffeilläkään. Ja siitäkös sitte tuon äitin iho suuttui. Menikin  juomaan lasin viiniä ja ottamaan pari haukkua mun muffinista. Siitä ihan tavallisesta omenamuffinista.
Sitten se joutui seuraavana päivänä kärsimään. Iho meni karseeseen kuntoon. Ja vuoti visvaa. Ja täällä kodissa oli ilo ylimmillään.









Siinä nää on Ragussa syömässä fiiniä dinneriä. Vetästiin 4-ruokalajia. Tykkäsin ruuasta ja etenkin paikasta. Sen fiiliksestä ja sisustuksesta. Nuo alkupalaleivät oli suussa sulavia. Muuten sanoisinko, että ei tajunnan räjäyttävää makuelämystä, mutta hyvää. Mun ruuat ei ainakaan tuonut mulle mitään uutta erilaista makunautintoa. Annan kakkos.. eiku kasipuol.


Sitä ennen nää oli kauhu-hohtogolfissa. Siellä nää sai olla ihan kahestaan koko mestassa ja sit nää karju eiku kilju.
Minut haluttiin haastaa, kun tää ilo oli jääny kesältä kokematta. Toinen äiti oli varma voitostaan, mutta kuinkas sitten kävikään..





Minä voitin! Pisteellä.

1/15/2015

ODOTUS PALKITAAN

Huomenna ne on, meinaan ne meijän treffit! Sain oikein oikein kutsunkin postilaatikkoon. Oon kuulkaas aika täpinöissäni. Mitään en tiiä tulevasta, paitsi että lähtö on kotoa klo 14:15 (tarkkaa hommaa tää treffeille lähtö.) Ja päälle pitää laittaa jotain nättiä, uijui. Mekkoa/hamosta tekis mieli laittaa mutta mun vaatekaappi on erimieltä, kun ei siellä oo kun kesäisiä mekkoja. Että tiiä sit siitä nätistä.





Treffeistä raportoin sitte kun on kerrottavaa. Aluks mulla tuli mieleen että mennään ajelee mönkkäreillä, mutta siinä taitaa olla hienoinen ristiriita ton pukeutumisen kanssa. Vaik oishan se hauskaa kun hameen helmat hulmuais kun meikä kääntäis kahvasta. Toinen mun arvaus on Room escape. Saahan nähdä.

Tänään täällä vaan lallatellaan.. Hiton pingviinitanssi soi päässä koko ajan!
Oltiin tänään Minin ekassa muskarissa. Että tällästä nyt sitte.

"Laineilla keinui pieni lautta vain,
siellä mä ystäväni nähdä sain.
musta-valkoisen, Ville-viluinen.
Mulle hän vihelteli mielissään.
Tanssimaan tuli tänne lämpimään.
Kohta osaat sen laulun iloisen:
"yy, kaa, koo,
yy, kaa, koo,
pingviinit on täällä jo,
nel, vii, kuu,
nel, vii, kuu,
hauskaa kieltä laulaa suut.
Vik, vik, vik,
vik, vik, vik,
lallalallalallalaa."


1/13/2015

PUHTAUS ON PUOLI RUOKAA

Mikä loistava keino saada korvatulpista puhtaita. Omaperäistä. Suorastaan nerokasta. Astianpesukone!




Siellä se korvatulppa-yllätys pesukoneen pohjalla killui. Huomasin kun koneen olin tyhjentänyt.

Nyt joudutaan vaan tappelemaan toisen äitin kanssa kumpi tämä nerokas keksijä onkaan. Kumpikaan tuskin tapahtumasta mitään muistaa, mutta eikös se niin ole kun suuret keksijänerot ovat vauhdissa, että siinä saattaa vähän todellisuus sumentua?!

1/12/2015

VIIKONLOPPU MÖKILLÄ





Se oli kuulkaa suloista joutilaisuutta koko pitkä viikonloppu. Rankinta oli ehkä skrapata auton tuulilasi. Meillä oli minillekkin kaksi yli-innokasta hömpsöttäjää, meinaan vaari ja vaarin nainen. Tyhmää sanoa vaarin nainen, mutta kun me kutsutaan häntä vain etunimellä. Ehkä keksin sille nyt nimen.. olkoon vaikkapa Mumma. Joo se on aika kiva.




Oon muutenki tosi hyvä keksimään kaikkia nimiä. Muut voi olla eri mieltä siitä hyvästä, ärsyttävä vois kuvata paremmin. Vaippa ei oo meillä pelkkä vaippa, vaan vaipukka tai vaippis. Nenä on nemo. Tutti on tutsu tai tude. Ja kaikkia muita yhtä öh "hyviä", mutta niin mun juttuja.
Ainoa hauska on tietty toisen äitin keksimä nimi. Harsoja täällä usein huudetaan. Ja aina ne on silloin tietty hukassa kun puklut roiskuu pitkin lattioita ja sohvia. Paljon kivempi on huudella: harasoo (sillai ihanan venäläisittäin), kun kirota sitä, kun niitä ei oo missään.
Nii ja sitte noille mun rakkaille, niille mulla vasta onkin nimiä. Ne ei pysy varmaan itekkään perässä, mut onneks täällä kolmen naisen kodissa voi sentä arvata ketä tarkotan kulloinkin. Mut hei rakkaalla vaimolla ja lapsella pitää olla monta nimeä.

Mutta sukelletaan vielä tonne metsän siimekseen, jolla on niin parantava ja uinuttava vaikutus. Ainakin minuun, voisin nukkua siellä aina 24/7.












Tää on kuulkaa se vaarin puuhamaa, jonne oon taas laittanu tilauksen vetämään. Oon niin sen suosikki miniä. Vaari on tehny lintulaudat ja kasvihuoneet ite. Ja vaikka ja mitä. Vaari on kyllä ahkerin mies jonka tunnen, tää viikonloppu oli ihan special case kun se malttoi olla sisällä ja puuhastelematta. Siihen on kyllä syy, mini! Se nainen saa vaarin pään pyörälle. Toki talon mies teki välillä lumitöitä.


Mökillä muuten mun lempi puuhaa joutenolon lisäks on kortin peluu. Siks siellä kun siellä saan aina pelikavereita. Siinä me muut aina yritetään päihittää vaari. Se muuten suostuu pelaamaan vain ja ainoastaan Koiraa.
Toinen äiti hakkas meijät kaikki 6-0 tänä viikonloppuna.







1/07/2015

KOLMEN RAAKA-AINEEN KEKSIT

No olihan sitä kokeiltava. Uutta trendi-hitti-terveys-herkkua. Eli keksejä joihin tulee vain banaania, kookoshiutaleita ja kanelia.
Ohjeita kattelin täältä: Vanelja.fi  Iiihana video. Esteetikko nauttii tota katellessa.

Niin yksinkertaista ja helppoa. Ja hyviäki vielä, piru vie.

Ens kerralla twistaan niitä kyllä inkiväärillä tai jollain. Oon niin kokeilun haluinen, hah.













1/06/2015

LOPPIAISEN KUUSIKOKKO


"Jokaisen käytetyn joulupuun viimeinen
toive on päästä lämmittelemään
kohtalotovereidensa kanssa."


Tämä on meidän kylän Wanha sananlasku. Täällä siis on tapana tuoda kaikki kylän joulukuuset yhteen kasaan ja näin loppiasena ne sitten pääsevät viimeiselle matkalleen. Todella kätävää!



























P.s katottiin eilen leffa Naapurit. Voi luoja. Näin vauvaperheenä oli niin paljon samaistumispintaa, että meinas pisu lirahtaa housuun kun nauratti. Onneks sentä meijän naapurissa ei asu veljeskuntaa, eikä sinne tarvii lähteä bilettää itkuhälyttimen kanssa. Suosittelen. Etenkin jos sulla on vauva.

1/05/2015

AIKUINEN ON TERVE KUN SE LEIKKII

Vai miten se meni? Oliko se sittenkin toisinpäin?

Anycase, meillä oli ihan törkeen hauskaa viikonloppuna, aikuisten kanssa. Ja me leikittiin!
Me oltiin siis yökylässä kotiseuduillani, ystävällämme. Siellä meillä oli ruokabileet, ja sitten me jälkkäriksi alettiin leikkiä piirileikkejä.









Miten ne kädet laitettiinkaa.. Ekana oltiin läpsytysleikkiä (sanon läpsytysleikiksi kun en muuta nimeä tiedä), eli kädet ristissä kaverin kanssa ja yhestä läpsystä läpsyt kulkee eteenpäin ja kahdesta suunnan vaihto. Jotenki tässä oli karua se, kun huomas, että on tullu vanhaks ja kankeeks vaikka kuin yritti salamana läppästä, niin ei. Tää yhteys aivojen ja käsien välillä oli jotenki hidastunu lapsuusvuosista. Mistäköhän johtuu?  Varmaan liian vähän leikitty. Niin sen täytyy olla.
Ja se kuka mogaa tippuu.

Sitte mulle uus tuttavuus oli tällänen laulu-leikki jossa jokaisella oli kädessä esine (meillä se oli pipo) ja sitten laulettiin: "Anna pipon tämän mennä eteenpäin ja aina tee kun minäkin kas näin."
Tähän liittyki sitte jo vähän koordinaatiokykyä, jota mulla ei näköjään ollu sitte yhtään. Kun aina-sanalla pipoa ei annettukkaan eteenpäin vaan sitä vietiin puolelta toiselle ja sitte vaihtu suunta. 
Putosin. Ekana. Kun pipoja oliki mun vieressä kasa. Molemmilla puolilla!





Sitte oltii viel loppu-lämpäks vähä silmämurhaajaa, joka on mun all time favorite. Harmi vaan, kun en saanu olla murhaaja. Oon meinaan salakavalista kavalin murhaaja.

Ja jottei menis liian aikuismaiseks tää touhu niin sitte myöhemmin vielä vähän Madagaskarii töllöstä.
Kasva isoksi, älä aikuiseksi.
Pitäis saada siis useemmin iso kaveriporukka koolle, vaikka sillä verukkeella, ettei kankeus yllätä.