HOBITTIRETKI

Toinen meidän henkeä salpaavasta kohteesta ystävien kanssa oli Torcal de Antequera (tai El Torcal), joka on vuoristoalue Malagan ja Antequeara kaupunkien välissä. Se on yksi Euroopan hienoimmista karstikivialueista. Upeat karstikivimuodostelmat on syntyneet tuhansia vuosia sitten, kun koko alue oli vielä vedenalla. Eroosio sekä sateet jatkoi hienon maiseman muodostusta sitten myöhemmälläajalla ja sitä tulosta me sitten käytiin ihailemassa. 

Tässä muutamia maisemia matkalta, El Torcalille. Toinen äiti napsi, kun minillä tuli yllättävä nälkä. Maidot ikeniin ja matka jatkui.

Alue oli henkeäsalpaava (varsinkin sään takia, tuuli tuhatta ja sataa ja vettä tuli vaakatasossa). El torcalin alueella menee kolme eri mittaista luontopolkua, joista lyhin oli 1,5 km. Valmistauduttiin kyseiseen koitokseen käymällä kattomassa alueesta kertova lyhyt elokuva ja juttelemalla paikan turistioppaan kanssa. Yksi porukasta (onnekas mummi) + mini  jätettiin parkkikselle, kun opas nauroi meille, että noilla kengillä (avokkaat) ei reitistä tule selviämään (eikä liiemmin lastenrattailla). Myöhemmin selvis kyllä miksi.

El torcalin alueella 40 päivää vuodesta on sankkaa sumua kun pilvet jumittuu vuorten päälle, me oltiin lucky ones kun just yksi noista sumupäivistä sattui kohalle. Opas kertoi lämmittelyksi, että monta turistia päätyy sairaalan kautta kotiin El Torcalilla käytyään, kun siellä on niin extreme sääilmiöitä. Viime kerralla turistit oli saanu murtuneita luita sekä kallovammoja. Matkaan hän antoi meille evääksi hätänumeron ja sano, että jos ette nää 30 metriin opaskylttiä niin kääntykään takaisin. Me oltiin polleina ja kerrotiin, että hey me ollaan suomesta, me ollaan kyllä totuttu vaikka millasiin keleihin. Jep jep.

Totuus varoitteluista kävi toteen noin 20 metrin kävelyn jälkeen. Alkoi satamaan kaatamalla. Polku tai siis mutavana oli törkeen liukas ja märkä. Oli sankka sumu. Karstikivet oli kuin luistinrata, missä piti hyppelehtiä kiveltä toiselle sormet ristissä toivoen parasta. Henkeäsalpaavaa tosiaan. Muunkin kun maiseman takia siis. Kaikkia hienoja kivimuodostelmia ei nähty kun näkyvyys oli paikoitellen sellaset 5-10 metriä eteenpäin. Maisema oli ihan ufo, ei oltais ihmetelty vaikka sieltä sumusta olis yhtäkkiä hypänny joku hobitti eteen (siis joku muu hobitti kuin me kääpiöäitit). Kuvia ei pystytty järkkärillä kauheen montaa napsimaan kun ne olis jääny sen kameran jäähyväiskuviksi, mutta alla nyt muutama.

Jos paikka alko kiinnostamaan niin lisää kuvia löytyy googlesta, huikee mesta.
Tekis melkeen mieli mennä uudestaan vähän paremmalla kelillä ja vaeltaa joku noista pidemmistä reiteistä, nyt se 1,5 km tuntu ehkä lähemmäks viittä kilsaa, mutta kivaa oli. Ja mummi oli aika tyytyväinen väärästä kenkävalinnastaan kun näki meidät reitin tarpomisen jälkeen. Sanotaan nyt niin, ettei oltu ihan kuivia. Eikä puhtaita myöskään. Ja toisella äitillä oli tietty ollu sen uudet kengät jalassa. Noh, ne kengät ei enää ainakaan häikäise silmiä uutuuttaan.

KAUNISTA KATSELTAVAA

Aika menee täällä pelottavan nopeasti. Mitä me ollaan jo oltu täällä 3 viikkoa!? Tarinoitakaan en oo päässy kirjottamaan meidän rajoittuneen netin takia, niin ja tietty toinen äiti tekee täällä töitä ja meillä on mukana vaan 1kpl läppäriä. Mun aika on siis rajoitettu.

Ystävänpäivästä ja menneestä viikonlopusta sen verran, että meillä oli ihanat ystävät täällä hoodeilla Espanja roundtripillä ja heidän kanssaan päästiin vihdoin näkemään tätä jasmiinin tuoksuista Andalusiaa. Aitoa Espanjaa löytyy ihan nurkan takaa, eikä täällä onneksi pakko ole katsoa flamencoa tai syödä paellaa eikä edes juoda sangriaa. Ajettiin 2000:een metriin sellasta vuoristotietä että pisti tänkin huvipuisto-lover-äitin pään sekasin. Pienet heikot hetket koin viihdyttäessä miniä ja samalla auto huristi kuin pieni paholainen serpenttiiniteitä. Eikä meijän auto oo ees pieni vaan kun mikäkin maantielaiva. Sieltä se löytyi parin tunnin ajon jälkeen, Rondan kaupunki. Rondan halkaisee pyörryttävän syvä rotko - El tajo, jakaen kaupunkin uuteen ja vanhaan kaupunkiin. Henkeä salpaavia maisemia!

Matkalla piti käydä hengittelemässä vuoristoilmaa ja toteamassa niin onhan täällä yli 1000m kylmä.

Onneks näillä nälkäsillä tyypeillä oli eväät mukana. Eväät oli todella hyvät, mun tympeestä ilmeestä huolimatta, don´t worry.

Ja tässä näitä upeita maisemia, rotkon reunalta.

 

Sellanen oli se Ronda. Härkätaistelujen lähtö kaupunki. Härkätaistelut, ne ei vaan kuulunut meidän intresseihin.
Tehtiin yks toinenkin pieni reissu. Siitä kirjottelen, no toivottavasti pian.

Tulevana viikonloppuna on edessä Sierra Nevada ja siellä viiletys rinteitä pitkin, tällä kertaa suksilla. Sekä Granada ja paljon kehuttu Alhambra.

NO COMPRENDO

Täällä ollaan, Espanjassa. Hiljaiseloa on ollu täällä blogissa, syystä että; meillä ei oo netti oikein pelittäny ja toisekseen Mini on ollut kipeenä. Ekaa kertaa, ei kiva. Onneks vaan flunssa/yskä. Mut nyt nää probleemokset on aikalailla selätetty.

Ollaan keritty ihmettelemään muutamia asioita kuten:

Miksi kaupoissa (super/hypermarketeissa) ei oo jauhoja? Tai vaan tosi vähän. Varsinkin gluteenittomia. Ja tietty siis tekstit vain espanjaksi.

Miksi täällä on valikoimissa vain oliivi- tai auringonkukkaöljyä? Ja niitä kyllä on paaaljon.

Miksi vuokra-autot on kaikki jotain ecoflexejä tai jotain kuminauha-autoja?

Miksi täälläkin on ruoka jo niin kallista?

Miksi mun tekee mieli syödä herkkuja täällä kaiken aikaa? (ihan kun ei Suomessa tekis)

Miksi uima-altaan vesi on vain +10? Tietenkin tiedän tähän vastauksen, mutta ois se aika kivaa vaan pulahtaa tohon ihanaan altaaseen.

Ainiin ja kauppa aiheeseen vielä,

Miksei täällä oo hajusteetonta pyykinpesuainetta? Tai sekin joka oli joku hypoallergenic oli tuoksullista.

Mutta voi pojat ja tytöt on täällä tuo aivan ihana valoilmiö ja kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä.

 Luulen että tässä naapurin autossa ei oo sitä ecoflexiä?