Meditaation ja joogan myötä tuntuu, että pystyn paremmin oikeasti keskittymään ja olemaan läsnä siinä mitä teen. Koitan kohdata ihmiset oikeasti. Nähdä heidät. Oli sitten kyse kavereista tai perheestä. Olen huomannut, että saan paljon enemmän irti myös lapsen kanssa touhuamisesta. Kun oikeasti katson, näen ja koen kaikilla aisteilla. Tässä hetkessä. Jotenkin huomaa eron sillä, että suorittaako asioita vai näkeekö ja kokeeko ne oikeasti.
Milloin olet oikeasti katsonut toista ihmistä? Nähnyt hänet? Aistinut hänet? Katsonut oikeasti silmiin, keskittynyt ja kuunnellut? Mitä hän sulle kertoo ja mitä sanojen takana on?
Mun työ on välillä tosi kiireistä ja intensiivistä. Siinä unohtuu jo ihan perustarpeetkin kuten syöminen ja vessassä käyminen. Siinä menee tietynlaiseen flow-tilaan ja on siihen täysin uppoutuneena. Olen koittanut tuoda pysähtymistä myös työpäiviin. Välillä auttaa jo ihan se, että muistaa hengittää. Syvään. Pyrkii tietoisesti laskemaan stressitasoaan ja rauhottamaan hermostoa. Se oikeesti auttaa.
Nykyään on myös niin paljon ärsykkeitä, mitkä tekee olon levottomaksi. Telkkari, kännykän räpläys yms. Jos on pienikin hetki, niin se pitäisi heti täyttää jollain. Tsekkaa kännykällä facen tai instagramin. Onko sinne tullut jotain uutta? Tai tsekkaa uutiset. Mitä jos tässä toimisikin toisin? Ei täyttäisi niitä päivässä olevia pieniä hetkiä uusilla ärsykkeillä vaan keskittyisikin rauhottumiseen? Uskon, että näin toimittaessa moni meistä voisi paljon paremmin.
Olen huomannut jo näinkin lyhyen meditaatiotreenin auttaneen tosi paljon siihen, että mieli on paljon selkeämpi ja rauhallisempi. On vaan yksinkertaisesti parempi olla. Osaa olla enemmän kiitollinen. Jaksaa valita olevansa onnellinen. Koska se on oikeesti valintakysymys. Päätätkö, että tästä tulee hyvä päivä vai annatko jonkun tapahtuman "pilata sun päivän"? Kukaan ei oikeasti voi pilata sun päivää, ei kukaan muu kuin sä itse. Sulla on se voima valita.
Miten valitset tänään? Mä valitsen, että tästä tulee ihana päivä =)
