ÄITIT HORTOILEE

Jos ei meitä vielä pidetty täällä meidän kylällä ituhippeinä niin viimeistään nyt. Käytiin meinaan pylly pystyssä keräilemässä kylän antimiä.

Ainakin äitipiirissä tiedetään, ettei me Minille hirveesti mitään valmissapuskoita tarjoilla. Ja muutenkin meillä syödään ehkä vähän eritavalla, toisen äitin ihonkin takia.
Ootteko muuten maistaneet niitä vauvan purkkiruokia, pthyi. Toisin kuin itsetehtyjä soseita voisin itsekkin syödä. Siinä suurin syy miksi en tarjoa lapselleni moisia. Haluan tarjota mielummin erilaisia makukokemuksia, sitä purkkiruuat ei mielestäni tarjoa. Ne on kaikki niin same same but different.
Ehkä näistä syistä ollaan mahdollisesti leimauduttu tälläsiksi hifistelijä hipeiksi. Vaikka jotenkin meidän maailmassa on normaalimpaa tehdä itse kuin ostaa valmisruokia vauvalle.
Kelpuutamme silloin tällöin ja hätävarana annettavaksi Ella's kitchenin helpot puristettavat soseet.

Hortoilua ollaan harrastettu vähän laiskasti, vaikka meillä tietoa asiasta onkin ollut. Mutta nyt intouduttiin taas uudestaan, kun toinen äiti kävi Ummikosta hortoilijaksi nettikurssin.
Lähettiin sitten heti tutkimaan lähimaastoa ja sieltä me sitte pussiin sujauteltiin nokkosta, maitohorsmaa ja vuohenputkea.

Nämä hortat on helppo oppia ja näitä on kiva kerätä lastenkin kanssa. Samalla voit antaa lapselle luontokokemuksen ja keräämisen ilon. Näistä sujahtaa ateriaan kivasti betakaroteenia, magnesiumia, kalsiumia, mangaania, foolihappoa, rautaa, proteiinia, kivennäisaineita, c-, d- ja k-vitamiinia. Huh, mikä lista! Arvaa onko näitä kaupan lehtisalaatissa?

Miksi sitä tuleekin niin vähän hyödynnettyä tätä mahtavaa Suomen luontoa ja sen antimia?!

Nokkonen on ainakin jokaisen helppo tunnistaa ja sitä kannattais meidän kaikkien hyödyntää.
Nokkonen poistaa elimistöstä virtsahappoa ja voi helpottaa näin oloa. Se hoitaa myös ihovaivoissa: finnistä ihoa, psoriasista ja ihottumaa. Nokkonen virkistää, ehkäisee eturauhasen liikakasvua, hoitaa kynsiä, luustoa ja jopa joidenkin tutkimusten mukaan lisää testosteronia ja ehkäisee kasvainten kasvua. Wow.
Eikun tekemään uutteita, paistoksia, sipsejä, teetä, jauhetta, lettuja, pannukakkuja ja smoothieta. Tai mitä ikinä keksitkin.

Miksi sitä aina kangistuukin kaavoihin ja tekee helppoja tuttuja juttuja, ihan liian usein?

Tässä paistuu maitohorsmaa, maistuu vähän parsalle, mutta mun mielestä vähän kirpeämpää. Eikä johdu vain tosta sitruunasta. Kivaa vaihtelua, ja vielä ilmasta, hei haloo!

Ja ylläri ylläri nettikin on pullollaan ohjeita näihin! Esimerkkinä ja inspiraationa: hortoilu.fi

ÄITIEN UUS LELU

Toinen äiti on jankannu tän vehkeen ostamisesta jo kaks vuotta. Nyt se taas otti asian puheeksi ja sitte sitä taas katteli ja ihaili ja meni ja osti. Nyt meillä sitte on kajakki. Tämmönen Advanced Elements kajakki, josta saa sekä yksikön että kaksikon. Helppo peli, kun menee kasaan ja mahtuu takakonttiin. Meikäläisittäin paksiin.

Täällä mökillä sitä vähän nyt testailtiin ja huomattiin, että ihan kun ei oltais koskaan käsillä tehty muuta kun vaippoja vaiheltu. Olkapäät huus hoosiannaa jo vähän sen jälkeen kun laiturista irrottiin.

Onneks kesä on vasta tulossa ja me ollaan kohta sellasia muskelimuijia, että oksat pois!

BLACK IS THE NEW WHITE

Nyt kun ei tarvii enää valittaa niin voin hehkuttaa meijän uusia super hienoja kodinkoneita. Mun meinaan annettiin heti seuraavana aamuna nukkua pitkään ja sitten se väsymysahistus katosi, kunnes taas yllättää seuraavan kerran.

Asiaan. Kun muutettiin tähän kotiin olin ihan varma että haluan että kaikki on vaan valkosta. Valkonen sohva, valkonen matto, valkoset seinät, valkoset verhot ja kaikkea ihanaa valkoista.. Kunnes tajusin yhtäkkiä pitäväni mustasta. Mustista pienistä yksityiskohdista. Ja siitä se idea sitten lähti. Mustaa tuli pienin ripauksin kotiimme. Todella fiksua oli siis hävittää aikoinaan vanhassa kodissa lähes kaikki musta. Mutta olen nainen ja saan vaihtaa mielipidettäni, thats it. (Eikä meillä muuten ees oo valkosta sohvaa.)

Meidän ostoslistalla on ollut muutosta asti uudet jääkaappi ja pakastin. Vanhat kun olivat jo kymmenen vuotta vanhat. Ja vanha jääkaappihan oli siitä ihana, että takaseinään kertyi vähän väliä 10 sentin jääkerros. Ja muoviosatkin tippuili lattialle tämän tästä. Minikin osasi kivasti nykäistä etureunan panelit irti.

Uusien valinta olikin vähän haastavaa kun yllätys yllätys olin päättänyt että haluan ne mustina. Ja oli mulla muutakin vaatimuksia, kuten A-luokan taso, no frosti, pitkät vetimet ja rullaavat vihanneslaatikot.
No eihän minkään kaupan valikoimista löytyny just sellasia. Löysin kuitenkin Gorenjelta oikeanlaiset. Sitten eiku kodinkoneliikkeisiin viestiä että kuka tilaa ja toimittaa meille ne. No Verkkokauppa sekä Gigantti toimittivat, Verkkokauppa edullisemmin.

Toimitusta saatiin odotella viikkoja, muistaakseni neljä. Mutta hyvää kannatti odottaa. Oon niin tyytyväinen valintaamme. Nää näyttää just siltä mitä halusinkin. Pieniä haasteita oli toki matkassa, kun nämä tuli styrokseissa, eikä me kaksi naista tietenkään jaksettu nostaa niitä niiden päältä pois. Mutta onneks me asutaan tässä ihan parhaassa kylässä ja saatiin apua toisen äitin ex-työkaverin mieheltä. Hitto toisinaan sitä manpoweria kaipaa.

Vanhat valkoiset näyttikin vähän kököiltä kermanväristen keittiökaappien vieressä.
Seuraavaks asennusta ootteleekin musta hana.

TAKKI TYHJÄNÄ KATUJA ASTELEN

Tällä hetkellä tai ainakin tänään, just nyt on sellanen olo että takki on ihan tyhjä. Takana on huonosti nukuttuja öitä, Mini treenaa kai niin kovasti uusia juttuja nyt että nukkuu huonosti. Ja/tai näkee painajaisia ja herää itkemään, usein. Hampaita se on tehny jo neljäkuukautisesta mutta ei oo vielä saanu mitään aikaseksi. Sitte öisin mun vieressä tuskailee yksi kappale kutisevaa vaimoa. Viime yönäkin annoin itestäni enemmän näille kahdelle kuin nukkumatille.

Tiedän että oon vahva ja sinnikäs nainen. Ja kun saan taas yhden kunnon yön alle mun maailma näyttää ihan toisenlaiselta.
Nyt vaan näen sotkuisen kodin, Minin joka ei edes tänään nuku päikkäreitä, keskeneräisiä pihahommia ja likaisen tukan peilistä. Miksi aina näinä päivinä tuntuu että miä romahan ja seuraavana päivänä saatankin olla intoa täynnä kun ilmapallo?
Osaan kyllä tyynnytellä itteänni että kaikki järjestyy, kaikki on hyvin ja se menee kyllä ohi. Mutta miksei se auta tähän hetkeen ollenkaan?

Ja tiedän ettei mun tarvii välttämättä tehä oikeestaan mitään. Mutta ku haluisin! Oikeestaan haluisin ehkä vaan hetken olla yksin.

Kohta vedän mekon ylle ja mennään juhlistamaan toisten onnea ja rakkautta. Kaipa se siitä, tarttuu vähän tähänkin.

Että näillä fiiliksillä sitte..