Yleensä jonkun kriisin kohdatessaan ihminen alkaa etsiä
siihen ratkaisua ulkopuolelta. Käydään lääkärin pakeilla, kokeillaan eri
lääkkeitä. Jos ne ei toimi, niin sitten saatetaan siirtyä kokeilemaan
vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Näin mäkin olen tämän ihottuman kanssa toiminut.
Etsinyt apua ulkopuolelta. Mitä jos sitä etsisikin sisäpuolelta? Omasta
itsestä? Uskon, että meillä on sisällä kaikki ne vastaukset mitä tarvitaan. Ne
pitäisi vaan kaivaa sieltä esiin. Helpommin sanottu kun tehty.
Kaikella on elämässä syynsä ja uskon, että mulle tuli tämä
ihosairaus jostakin tietystä syystä. Sitä syytä olen tässä koittanut miettiä ja
pähkäillä. Ajatuksia siitä on, mutta mikä niistä on se aito syy? Ajattelen,
että kun sen perimmäisen syyn oivaltaa ja tekee tarvittavat muutokset sen
perusteella, niin tämä haaste (iho) tulee tarpeettomaksi. Ei siis itse iho,
vaan sen sairaus.
Miten sitten selvittää se juurisyy henkiseltä puolelta?
Pitää aloittaa matka itseen. Oman pään sisälle. Löytää uudestaan se oma sisäinen voima, joka on tällä
hetkellä kadoksissa. Tuntuu, että tän sairauden myötä olen alkanut menettää
sitä mun omaa sisäistä voimaa siitä kuka minä oikeasti olen. Sairaudesta on
tullut osa mun identiteettiä, mitä se ei oikesti ole. Nyt olen päättänyt, että
tämä homma saa riittää.
Niimpä mä olen päättänyt aloittaa meditaatiohaasteen.
Meditoin joka päivä alkaen tästä päivästä ainakin vuoden vaihteeseen asti.
Lopetan avun etsimisen ulkopuolelta ja etsin sen itsestäni. Katsotaan miten
käy. Haluan ottaa vastuun omasta terveydestäni itse. Koska tämä on mun elämä ja
mun fyysinen keho. Ei kenenkään muun. Joten vastuu siitä on mulla. Ja vaikka
syytä ei löytyiskään, niin ainakin saa paremman mielenrauhan J
Jotenkin tuli taas herätys tähän hullunkuriseen maailmaan,
kun kävin taas kerran uudella ihotautilääkärillä. Naama vaihtu, muttei mikään
muu.Tuntuu, että siellä vaan ajetaan ihminen sellaseen nurkkaan, että omasta
terveydestä ei saa ottaa vastuuta. Pitäisi vaan sokeasti uskoa siihen, mitä he
sulle sanovat ja määräävät.Omilla kokemuksilla ja näkemyksillä ei ole mitään
merkitystä. Siinä vaan unohtuu sellanen asia, että minä elän tällä kropalla ja
terveydellä tätä elämää. Ei lääkäri. Lääkäri ei joudu elämään sen kanssa jos
heidän määräämistään hoidoista tulee sivuvaikutuksia. Mulle nimittäin
ehtotettiin, että aloittaisin Sandinmunin käytön. Se on sellanen lääke, joka
salpaa sun elimistön oman immuunipuolustuksen kokonaan. Senhaittavaikutukset on
hurjat. Uskon, että noiden lääkkeen mukana häviäisi viimesetkin rippeet
terveydestä. (Samaa lääkettä käyttävät muun muassa elinsiirtopotilaat, jotta
kroppa ei hylkisi siirrännäistä.) Solusalpaajiakin on väläytelty. Toinen mitä
mulle meinattiin määrätä oli taas sisäinen kortisonikuuri. Tälle tuli stoppi
sillä, että kerroin millaset haittavaikutukset siitä viimeksi tuli. Lääkäri ei
enää sen jälkeen uskaltanut sitä mulle määrätä. (Mutta ei puhettakaan, että hän
olisi raportuinut haittavaikutukset eteenpäin..). Ihmettin ääneen sitä, että
eikö tässä ole mitään hoitosuosituslinjaa kun toinen ihotautilääkäri sanoi,
että ei missään nimessä sisäistä kortisonia kun se aiheuttaa pahan rebound
efektin sitten kun se loppuu. Mikä tarkottaa sitä, että iho menee vielä
pahemmaksi kuin ennen lääkettä. Tähän tämä lekuri totesi, että: ”Noh minä olen
tässä oikeassa”. Jaa no mutta niin varmaan se toinenkin lääkäri ajatteli
olevansa oikeassa :-D
Tuntuu, että lääkärit ei enää nykymaailmassa kuuntele
asiakasta. Ei nähdä ihmistä yksilönä vaan jonain muuna. Ei oikeasti kohdata
ihmistä.
No mutta anyway. Turha murehtia sellasia asioita mihin ei
voi vaikuttaa. Pitää keskittyä niihin asioihin mitä voi muuttaa. Ja mä oon
päättänyt nyt (taas kerran) ottaa vastuun omasta itsestäni ja tehdä kaikkeni,
että löytäisin perimmäisen syyn/opetuksen tästä ihosta. Katsotaan miten käy =)
Day 1. Meditaatiohaasteesta alkakoon!
Tässä ihana mielenrauhaa tuottava biisi. Ihanaa oloa kaikille!
Ashana – Om tare.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti