Vietin pari vuotta sitten älä osta mitään -vuotta. Annoin itelleni luvan ostaa vain jos
jotain ihan oikeasti tarvitsi en siksi että halusin jotain. Tämä koski
etenkin vaatteita, kosmetiikkaa, sisustusjuttuja, toisin sanoen kaikkea
materiaa.
Mulle oli tullut ennen tätä lupausta jo edellisen vuoden
lopussa sellanen ostoähky. En tiedä johtuiko se kaupallisesta työstäni, jossa
paljon myytiin vedoten tunteisiin ei tarpeisiin. Vai siitä, että äitini on
opettanut minut ”tarkan markan tytöksi”.
Olin siis alkanu pikkuhiljaa toteuttaa tätä älä osta mitään -periaatetta ilman mitään
uuden vuoden lupauksia. Olin jo tullut harkitsevammaksi ostajaksi, vertailin,
kiertelin, sovittelin ja tarkoin harkitsin ennen kuin ostin. Sitten haastoin
itseäni vielä enemmän. Onnistuin siinä tosi hyvin.
Arvomaailmaani sopii muutenkin tällainen pieni antimaterialismi.
Mun mielestä tässä maailmassa on jo tarpeeksi tavaraa ja rompetta, joten oon
halunnut hillitä tätä hamstrausta, ainakin omalta osaltani. Toinen äiti ei ees
pidä shoppailusta. (Paitsi urheilukamppeiden.)
Tämän vuoksi Mini on kulkenut käytetyissä vaunuissa,
turvakaukaloissa ja vaatteissa. Olen kuitenkin supertarkka (öhöm kaikessa
materiaan liittyvässä) ja ostan kirppariltakin vain sellaisia mistä oikeasti
pidän tai mitä me tarvitaan ja mikä on hyvässä kunnossa. En siis kelpuuta mitä
vaan, sieltäkään.
Osan olen ostanut alesta tai ollaan saatu lahjaksi. Muutaman
vaatteen ostin uutena Minille. Ja näihin ostoksiin ei toisella äitillä oo ollut
oikeastaan mitään sanottavaa. Tyytyväinen on ollut kun oon käytettynä löytänyt
ja tehnyt sen kaiken aivotyön, että mitä me tarvitaan. Siis Minille.
Ja mitä kävi nyt. Täällä Espanjassa. Musta tuli yhtäkkiä
joku himohamstraaja! Meni viikkoja täällä ennen kuin ostin mitään, etenkään
itselleni. Mutta odotas kun kotiinpaluu alko häämöttää niin päivien vähetessä
ostokset vaan sen kuin kasvoi kasvaa. Sadepäiviä oon paennu ostoskeskuksiin. Sadetta
on helppo syyttää, hei. Tai sitten iski se paniikki, että kohta en näitä enää
saa ja me ollaan kotona.
Minille oon ostanu aika hitosti kaikkea, eri kooissa
tietysti. No kun halvalla on saanut ja vielä supersöpöjä juttuja.
Kirpparihinnoin, ainakin suurin osa. Kiva selitellä näin jälkeenpäin.
Itelleni kai, ettei tulis ostokrapulaa.
Sitten aloin myös löytää itselleni kaikkea. Ensi kesän muoti
näyttäis olevan just sellasta ”mun näköistä”. Joko hippityyliä tunikoineen ja
ponchoineen tai sitten sini-valkoista, ihanan raikasta. Ja sellasta sitä sitten ostoskassiin on
päätynyt.
Olin kuitenkin miettinyt jo valmiiksi tänne tullessa, että
mitä voin ostaa itselleni. Löysin kyllä sen kaiken mitä meinasin ja ”vähän”
muutakin. Halvankin pitää olla hyvä/istuva, siitä en höllää. Ottaisin tästä
saldosta kuvan, mutta kun meillä on lähteny mamman mukana jo lähes kaikki Minin
jutut Suomeen. Ja vaarin ja mumman mukana yksi kokonainen matkalaukku!! Meidän
on siis ostettava vielä yksi laukku millä tuoda kaikki kotiin. WHAT!?
Mutta niin kuin sillä suklaalla, kaikella on aikansa ja
paikkansa. (Joo ja pidetään mielessä, että mitään täältä lähtiessään ei saa
mukaansa ja sisäinen kauneus on tärkeintä ja ja ja..)
Kotona ei tarvii, eikä pidä hetkeen ostaa mitään, hetkinen, paitsi
Minille potta ja syöttötuoli.
Myönnetään vähän lähti lapasesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti