Tää tottakai mietityttää enemmän kun puolet geeneistä tulee joltain toiselta, tuntemattomalta. Vaikkakin me hoidettiin tää homma vähän erilailla kun yleensä on tapana. Mutta kyllä olemme käyttäneet anonyymeja luovutettuja sukusoluja.
Kävin tällä viikolla kotikaupungissani ja siellä taas kaivelin äitin ja isin valokuva-albumi-viidakkoa ja katselin vain omia kuviani. Ahh miten ihanan itsekästä. No siis vaan ihan tutkimus mielessä, tietty hei. Tutkailin ja katselin, vertailin ja huomasin että ei se omena niin kauas kai ole puusta pudonnut. Näin sanovat ainakin vanhempani sekä isovanhemmat.
Eikai sillä loppu peleissä oo merkitystä, kenen näköä on vai onko vaan ihan reilusti ittensä näkönen. Mutta ootteko huomannu kun aina sitä vauvoista kattoo että "Jaa oisko toi nyt isän nenä ja ihan on kyllä äitin huulet, ei mutta onkos tolla teijän Pertillä ihan naapurin Jaskan otsa". Eiku siis..
Mutta ainakaan jos Minissä ei oo äitin näköä niin tukkatyyli on sama kun äitillään jo kasikytluvulta. Meikäläinenhän veti tolla kaljulla päällä aina neljä vuotiaaks asti. Juuu, eikä niitä hiuksia liikaa oo vieläkään siunaantunu. Ja samoten ah, samat sulotuoksut löytyy Minin varpaista, kun äitiltä. Kyllä kerroin juuri julkisesti, että jalkani lem.. eiku tuoksahtavat toisinaan,kenkien vika. (Hitto kun tajusin just että Minihän ei voi puolustautua nyt ollenkaan kun eihän se käytä kenkiä).
Ja samanlainen suolainen iho on myös Minillä. Ja aika velmuja ollaan kyllä molemmat.
Että eipä siinä. Kai se riittää että ees näistä yhtäläisyyksistä tunnistaa tyttärensä. Niinkun se nyt muuten ois jotenkin vaikeeta.
Toisinaan on myös hyvä näyttää vähän vaarilta tai toiselta äidiltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti